 |
| Rysän kuusituumainen |
---------------------
Saarelta alkoi kesän alussa kaikua komentoja,saappaiden lotkuntaa,kiväärin perien,pakkien ja kenttälapioiden kolinaa..
Alokkaita koulutettiin sulkeiskentällä sekä maastossa maanpuolustajiksi.
Sulkeiskentän nurmella liukui kivääreitä lappeellan kuin suurissa antautumisharjoituksissa,aseotteiden hellitessä kiväärien nahkaremmeistä.
Saaren ainoalta santatieltä näkyi marssijoiden perässä lyhkäsimpien alokkaiden kirivän kiinni muita tasaamassa saapaskinttujaan marssitahtiin kuin tanssikoulun parketin foxtrotin jalkakuvissa.
Monen marssijan kädet heiluivat tuulimyllyn siipinä alikersanttien kehoitettua alokkaita luonnolliseen. kädenheiluntaan.
--Eeii me poijjaat nyt puhelinlankoja katkota tuollaisella viittomisella!
Kuului ryhmänjohtajan huomautus villimmille kädenvispaajille.
Hiljaa kuitenkin jäykät kuokanvarsikyynärpäät alkoivat heilua tahdissa ja kuukauden harjoittelun jälkeen katsottiin marssin sekä sulkeisvalmiuden olevan melkein paraatikunnossa.
Näin ainakin patterin koulutusaikataulussa määrättiin.ja uskottiin.
Pystykorvat eli alokkaiden henkilökohtaiset kivääritkin näyttivät lentävän remmistä olalle ja jalalle kuin rasvattuina.
Rasvattuja ja puhdistettuja ne olivat asetarkastuksissa,jokaisen alokkaan unessaankin mumistessa rakkaan henkilökohtaisen aseensa sarjanumeron kysyttäessä.
Asetarkastukset olivat kuin lasten mielikuvitusleikkiä,missä alikersantit pystyivät näkemään aseen 7.62.kaliiberisessa piipussa jopa elefantinkin.
Oman morsiamensa tai kihlattunsa syntymäpäivää kaikki eivät muistaneet,mutta aseensa sarjanumeron vaikka takaperin.
Alikessut kutsuivatkin pystykorvaa alokkaiden uusiksi morsiamiksi.
 |
| Pystykorva vm.1939 |
Vain yksi muurlalainen lyhytvartinen ja Jukolan Jussin näköinen isännänalku,jolla oli ollut vaikeuksia käännöksissä,vedettiin käsistä tajuttomana sulkeiskentän reunaan,tehtyään täyskäännöksen väärinpäin.
Taju meni pois naapurin pystykorvan piipun iskettyä otsaluuhun.
Sälehoitoon
-----------------------------
Yhtenä kesäkuisena aamuna patterin kasarmin eteen oltiin komennettu koko varusmieskaarti normaaliin käskynjakoon..
Rutiiniervehdysten- ja ilmoitusten päätteeksi patterin varapäällikkö luutnantti Leino komensi nimeltä kolme ryhmänjohtajaa muodon eteen;
--Alikersantit Wessman,Tarkkanen ja korpraali Lukkarinen--astukaa eteen!
Luutnantti Leino alkoi lukemaan lakia:
--Patterinpäällikön päätöksestä ja sotaväen rikoslakiin nojaten teidät on määrätty tällä päivämäärällä yksinkertaiseen arestiin seuraavista rikkeistä:
--Alikersantit Wessman ja Tarkkanen----laittomasta alkoholijuomien hallussapidosta ja nauttimisesta sekä uhkapelistä kasarmialueelle...14 vuorokautta yksinkertaista arestia!
--Ja korpraali Lukkarinen....päivystäjän toimien laiminlyönnistä---7 vuorokautta yksinkertaista arestia!
--Tykkimies Vienonen---saattakaa arestilaiset koppeihinsa!
--Arestilaiset!....Luovuttakaa henkselinne ja kurssipuukkonne patterin päivystäjälle nyt!
 |
| Russarön majakka sellistä nähtynä Juhart 2011 |
Tykkimies Vienosen saattamana vankiryhmä alkoi löntystelemään housunkauluksista pitämällä kohti kasarmin toisen kerroksen sellejä
Oudommasta näky muistutti ripulitautisten riukupaskalle menoa.
Jussi viimeisenä vankijonosta kysäisi pystykorvaansa remmistä kantavalta tykkimies Vienoselta:
--Ampuisiksää munt,josmää karkaisisi nyte paikalt?
--Mää tiärän ettei sulloo patinpatii piipus...ei kovii saatikka paukkupatruunoit!
--Rikos ja rangaistus?
--Oliko se Dostojevskin kirja..herra luutnantti?
Jussi kysäisi luutnantti Leinolta,jonka haaleansininen silmä tuijotti sellin oven pyöreästä tarkastusluukusta.
--Herra luutnantti...saisinko luvan saada jotain luettavaa selliin.kun aika tulee pitkäksi noita majakan valoja katsellessa?
Silmä reiässä vastasi:
--Sotaväen rikoslain mukaan arestilainen saa lukea vain joko Raamattua tai puolustusvoimien ammattikirjallisuutta!
--Herra luutnantti...voisinko sitten saada sitä ammattikirjallisuutta?
--Raamatusta papinpoikana jo tiedän kuka oli murhaaja...enkä muutenkaan välitä paljoa dekkareista,muusta kuin Agatha Christien Poirotista..mutta se ei ole ammattikirjallisuutta..
Jussi sai luettavakseen kirjan Panssariprikaatista Panssaripataljoonaan.
Iltaisin jä öisin Jussi ei tarvinnut lukuvaloa kasarmin valojen sammuttua,koska Russarön majakka valaisi sellin valokeilallaan.
Kylmähkö pihavalo silti toi mieleen saksalaisten brittisotavankileiri-Stalag 7:n vartiotornin hakuvalot,jotka piirsivät sellikopin rapatuille seinille mustia kalterinkuvia minuutin välein.
Päivällä sellin bunkan seistessä nostettuna ketjulla laastiseinää vasten Jussi istui pienellä puurahilla lukemassa sitä panssariprikaatin historiaa, tukien itseään jaloillaan vastaseinältä.
Silmät lukemisesta väsyneinä hän näki jopa sellin harmaaksi maalatulla kivilattialla pieniä koppakuoriaisen kokoisia Renault-tankkeja painelevan jonossa ja kiipeämässä seinää pitkin ulos vapauteen kaltereiden välistä.
Suomihan lähti Talvisotaan vanhanaikaisilla 20-lukuisilla kevyillä Renault-tankeilla,jotka kapeina keikkasivat nurin pienessäkin ylämäessä kuin lattiallepillaantuneesta kaljatilkasta nauttineet torakat.
 |
| Renault FT17-kevyt tankki Brysselin sotamuseossa |
Jussin sellin betonilattialla näkemät pikku-Renaultit olivat saaren omia mustamuurahaisia,jotka olivat löytäneet sellistä sokerinmuruja ja kantoivat niitä leuoissaan jonossa kalteri-ikkunasta ulos..
Jussi testasi niiden reagointia taskustaan löytämällä taululiidun pätkällä, piirtämällä niiden reitin poikki valkoisen viivan esteeksi.Jostain hän oli lukenut,että jossain Aasiassa,missä ei ollut käsillä hyönteismyrkkyjä, muurahaiset, termiitit ja muut jalkamiestuhohyönteiset petkutettiin pois liitumerkeillä.
Muurahaiskulkue muutti välittömästi reittiä toiseen suuntaan.
Pian sellin seinä oli täynnä strategisia liitumerkkejä, muurahaisten yhä yrittäessä suunnata vapaasta välistä ulos..
Murkkujen kiusaamiseen kyllästyttyään Jussi antoi työmuurahaisten jatkaa matkaansa vapauteen..
Papinpoika oli oppinut jostain,että uutterien muurahaisten elämää seuratessa oppisi ahkeraksi.
Monasti sellivankeudessaan Jussi mietiskeli arestiin joutumisestaan.
Pappilassa oltaisiin saatu sätky pojan istuessa vankeudessa kuin murhamies Kakolan karhukopissa.
Sinä kohtalokkaana iltana Jussi oli komennettu patterin pirteäksi päivystäjäksi.
Muut ryhmänjohtajat olivat iltatoimien jälkeen kokoontuneet ykköstupaan pelaamaan korttia ja nauttimaan patteriin salakuljetettuja viinaksia.
Oli lauantai ja viikonloppu.
Ryhmyritupaan saapasteli kasarmin pääovesta muutama pelihimoinen kapikersanttikin.
Jussille oltiin annettu määräys,että patterin yöpäivystäjän, erään erittäin esikuntapatterista tulleen virkaintoisen kapiaiskapteenin saavuttua tarkastukselle,hänen pitäisi välittömästi ilmoittaa ykköstupaan.
Kapteeni olikin tullut keskiyöllä kasarmille kuin varas yöllä,Jeesuksen sanoja lainatakseni.
Jussi oli torkahtanut päivystäjän pöydän ääreen.
--Korpraali...miksi paljun puolella palavat valot?
Jussi kuuli kysymyksen unensa läpi.
Hän hypähti silmät sikkurassa pystyyn, lyömällä saappaan kantojaan yhteen ja vastasi automaattisuullaan:
--He--herra kapteeni..ilmeisesti joku alokkaista oli käynyt vessassa,mutta....!
--Ei tässä korpraali mitkään mutkuttelut auta...ja missäs ne muut ryhmänjohtajat sitten ovat?!
Kapteeni tiukkasi.
--Ne---ne ovat tuvassa numero yksi..herra kapteeni!
Jussi vastasi pelokkaana.
Kapteenin marssiessa ykköstupaan, tämän ohi oviaukosta kyynärpäiden alitse pakeni pari alokasta alushoususillaan, samalla kun tuvan ikkunasta hyppäsi pihalle pakoon kaksi kapikersanttia.
Wessman ja Tarkkanen olivat juuri kaatamassa kurkkuunsa kossupullon pohjia kenttäpakin kannesta...
--Sen pituinen se!
Jussi puhui kalterivarjoiselle laastiseinälle.
--Tässä varuskuntafarssissa ei ollut sitä Happy Endiä!
--Korpraali ei edes saanut painaa verikauhapäätänsä hevostallin pahnoille finninaamaisen sotilaskotisisaren kikkarapermanenttipään viereen.
Seitsemän vuorokauden arestin lusittuaan patterin vääpeli sotilasmestari Sjöblom,isokokoinen kanta-aliupseeri,kutsui korpraalin toimstoonsa. Jussi pelästyi saavansa lisää kakkua viikolla kuten Wessman ja Tarkkanen.
Seistessään patterin vääpelin pöydän ääressä asennossa, sotilasmestari leveällä virneellä ilmoitti onnitellen,että alikersantti voisi käväistä sotilakodista ostamassa uudet arvokulmat punalaattakaulukseensa..
Tuoreen alikessun kiittäessä ja jo poistuessa takaperin rapumaisesti ovelle,sotilasmestari huusi perään:
--Stop..halt..seis ..stoi alikersantti....kädessäni on patterin päällikön määräys teille Russarön linnakkeen tutkintovankeus-ja arestisellien vartiopäälliköksi!
--Komennus annetaan vain arestilasikokemusta saaneelle alipuseerille!
--Saatte poistua!
Vääpelin toimiston oven takana Jussi kuuli sotilasmestarin tupakan karvasta hörötystä.
Jussi tajusi lopulta ,että sotavoimien rikoslaki ensi kertaa rankaisee ja sitten palkitsee vastoin kuin Dostojevskin Rikos ja rangaistus-opuksessa.Yleensä rangaistukseksi raksittaisiin viimeisetkin natsat.
Mutta Jussi ei ollut mikään Raskalnikov,joka tappoi koronkiskurieukon eikä häntä lähetetty Siperiaan...
Russarö kyllä oli pian muuttumassa varusmiesten Siperiaksi,kun kaikki lomat jäädytettäisiin pariksi kuukaudeksi Tsekkoslovakian kriisin ajaksi.
Sotilasmestari Sjöblom tunnettiin virka-ajalla hyväksi kouluttajaksi,mutta vapaa.aikanaan hänen irrottelunsa meni hankolaisesti "överiksi".
Erään kerran viikonloppuna Sjöblom oli saapunut H-veneellä Hangossa täydessä lastissa.
Sotilasmestarille laiturilta kasarmille johtava tie oli tullut liian leveäksi,kantapeikon hoiperrellessa siksakilla kasarmin paraatikentälle,missä tämä sattui sammumaan.
Patterin hevosmies oli ajanut perässä suomihevostammallaan muonakuormalla paikalle.
Hevosmies oli hypännyt ajurin pukilta alas ja asennossa kantojaan kopsautellen kysyi:
--Herra sotilasmestari...voinko auttaa?
Usean kyselyn jälkeen herra sotilasmestarin vastaamatta hevosmies nosti patterin äidin kainaloista kuorman päälle ja toimitti tämän kotiinsa.
Myöhemmin tapauksesta kysyttäessä Sjöblom ei muistanut mitään..
Lopulta tuli se suuri päivä ja.ne maaliammunnat,joita varten oltiin pidetty viikotolkulla tykkimonttuharjoituksia.
Kolme tykkiryhmää seisoi itkoilla asemissaan Russarön majakan edessä mereen loivenevalla paljaalla kalliolla.
 |
| selkäputkinen Itko |
Savolaisvääpeli Voutilainen johti tulikomentoja kiikaroidessaan horisontissa savuavaa miinanraivaajaa,jonka perässä parissa sadassa metrissä lipui maalilautta.
Paljaalla silmällä sitä tuskin havaitsi,mutta tykin suunninkiikarin keltaisessa ristikkolinsissä se näkyi selvästi.
Tykkien takana seisoi upseerikatsomossa patteriston ylempiä kaluunaherroja ja Jussin ikäluokan upseerikokelaita.
Vääpeli jakoi tykkiasemille suuntimia sekä koroja ensimmäisille salvoille,jotka määrättiin aikakranaateiksi.
Tykkimontuissa juonnettiin kranaatteja lukkoihin ja säädettiin räjähdyssekuntteja kranattien kaulasta.
Nyt ei ammuttu harjoitusammuksia,mitkä yleensä sukelsivat veteen pienellä vesipatsaalla kuin lokit silakkaparvea ahdistellessa.
Kranaattien räjähdysajaksi määrättiin 30 sekunttia suuntaajien veivatessa maalilauttaa haarukkaan ja koromiehien kammetessa tykinputkia annettuun korkeuteen.
Tulikomentoja!
Huusi vääpeli kalliolta.
Sama toistettiin tykkimontuissa yhteen ääneen, tykkiryhmien toistaessa komentoja kuin Juhani Ahon seitsemän veljesten lukkarin aakkoskoulussa.
Kolmen tykin putkista pöllähti ulos keltaiset trotyylipilvet,jotka peittivät saaren etelärannan telkkäluodon pissankeltaiseen,sellaiseen vanhan sään piiskaaman guttaperkkaisen karttalaukkuläpän väriseen vaippaansa.
Savun seasta tipahteli valkoisia lokkipommeja kantaupseerien lakkien lipoille,tykkiryhmien pyyhkiessä rinnuksiltaan nenänäytteitä laukausten paineesta.
Tykkiharjoituksia katsottiin parhaimmaksi flunssalääkkeeksi,mikä tyhjensi tukkoiset sieraimet.
Yhdenkään tykkimiehen ei tarvinnut pitää Vicksin nokkapuikkoa rintataskussaan varalla.
Jussin ja Wessmanin tykkien ammukset nostivat korkeita vesipatsaita maalilautan takana veteen iskiessään.
Tarkkasen tykin kranaatti nosti mahtavan vesipatsaan räjähtäessään aivan saaren edessä sijaitsevan telkkäluodon takana.
Hänen tykkinsä putki näytti roikkuvan alakäsin kuin rantakalliota nuolemalla.
Kranaatti oli samoin räjähtänyt hätäisen säätäjän ansiosta kolmessa sekunnissa.
Vääpeli Voutilainen huusi Tarkkasen tykkiryhmälle ilkeitä huomautuksia,jolloin koroa nostettiin käskettyyn kulmaan pikaisesti.
Kolmannessa salvossa Jussin ja Wesmanin tykit haarukoivat laskemalla koroa parilla asteella ja laukaisivat, jolloin kranaatit iskivät maalilauttaan,joka hajosi atomeiksi..
Tarkkasen tykin ammus lensi samoin kymmeneen kilometriin suorasuuntauksella,räjähtämällä miinanraivaajan takakannen yläpuolella.
Rauhalliseksi tunnettu savolaisvääpeli tanssi kalliolla pirunpolkkaa, rääkyessään säädyttömillä kirosanoilla laukauksista kuurona kuurolle tykkiryhmälle.
Raivaajalta oltiin soitettu onnitteluista kahdelle tykille sekä mahdollisista sotaoikeustoimista kolmannelle,joka oli saanut muutaman korkeamman upseerin heittämään maihin raivaajan takakannella.
Onnellisena loppuna Tarkkanen ei joutunut sotaoikeuteen ,vaan täydelliseen lomakieltoon palveluksen loppuun saakka.
Illalla Jussi ivaili Penalle ryhmyrituvassa:
--Kuulessää Pena..eksää pikkukossist ast ole tähränny paloruutal kaikellaissi paloi?
--Mikässe nyt meni tähttämises vikkaa?
Pena vastasi:
--Emmää tiär..mutku mun tykkiryhmä oli iha täysin sekasi siit rotyylisavust..
--Niire silmii kirvels janne oliva unohtanne jopa panna korvatulpakki korvisas...
--Eik meirä palokunnas pruutattu ku kymmenee meetteriin...
"Panssaripoika sihtoo panssartykin takkoo.
Pensapullot kourassa toiset pojat makkoo.
Nyt,nyt ei vielä..
Nyt tulloo piälle tulloo..tuos on pulloo.
Vuan eipä tullu piälle hullu,
kun pensapullon takapuolen piälle paiskasin,
ja sillä lailla "Voroshilovin" raiskasin.
Yks on poes ja yks on poes,yks on poes.
Panssaripoika kuka sun laises ois... "
Panssaritorjujien laulu.---Einari Ketola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti