 |
| Moro Ami-merileväsukeltajat. Juhart 2003 |
------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kolme kuparinväriseksi kärventynyttä ulkomaalaista miestä lokoili aurinkotuoleissa Zamboanga Cityn yksityisen venesataman VIP- laituriin kiinnitetyn Cris Craft-huviveneen takakannella.
Zamboangassa oli yhteensä 17 satamaa ja telakkaa,joista 12 oli yksityisiä.
Filippiinien laivastolla oli myös oma satamansa General Basilio Navarron tukikohdan kyljessä.
Zamboanga City sijaitsi 640 merimailia Manilasta etelään.
Kaupunkia espanjalaisista juuristaan kutsuttin myös Ciudad Latina de Asiaksi eli Aasian latinalaiseksi kaupungiksi,jota rajasi lännessä Sulun meri ja etelässä Basilanin salmi.
Huhtikuu oli kuumin vuodenaika,keskilämpötilan kohotessa plus 33:een asteeseen celsiusta.
Loistoveneen ahterissa luki kultaisin kirjaimin Deep Throat,sen omistajan Shanghain filippiiniläisen tyttöystävän Lindan mukaan tai ehkä myös lainattuna kuuluisalta kurkkuakrobaatilta Linda Lovelaceltä.
Laiturin toisella puolella rautarunkoisen Moro Ami-nimisen troolarin etukannella hääräili filippiinokansimiesryhmä nostamassa hydraulivinssillä keltaista sukelluskelloa vedestä,minkä ihmisjäte-ja roskaliete oli maalannut viisituumaisen ruskean rannun pienoissukellusveneen runkoon.
Yhtäkkiä vinssin yksi hydrauliletku alkoi sihisemään irtonaisena ja sylkemään kuin härnätty kuningaskoobra,kansimiesten juostessa kantta pitkin erisuuntiin pakoon öljysadetta.
Letku sylki vihaisena kannella kiemurrellen öljyä ympäriinsä,sukelluskellon vajotessa takaisin paskaveteen.
Ruorihytin ovesta pisti ulos kesivänahkainen kalju pää huutamaan itälontoolaisella cockneyllä pelästynille täkkimiehille:
--You fucking bleeding brown wankers have destroyed my fucking million pound clock..innit!
--Fix that bleeding hydraulic hose immediately or I fucking soon shove it in your black arse holes...bloody hell!
Keltainen sukelluskello oli jo vajonnut syvemmälle kolera-altaaseen kraanan nokassa,kylkeen maalatun Yellow Submarinen-logon hävitessä ruskeaan merileväkastikkeeseen.
Huutava kaljupää oli kummankin purren Deep Throatin ja Moro Amin sekä samannimisen sukellusfirman omistaja,joka tunnettiin vain Shanghai-nimeltä.
Syntyisin ja kotoisin mies oli kotoisin itä-Lontoon Poplarista,missä hän oli kasvanut Canary Wharfin satamalaitureiden kraanojen katveessa..
Bow Boroughin,mihin Poplar kuului,siviilirekisterissä hän oli kirjattuna Alan Lumleynä,telakkamies Alfred Lumleyn ja laitossiivooja Janet Lumleyn, os Janet.Pickford, ainoana poikana.
Aikuisiässä hän käytti monia aliaksia peittääkseen kurjan itälontoolaisen Docklandsin taustansa.
 |
| Mindanaolaisen banka- kalastuspurjeveneen pienoismalli |
Parissa sekunnissa koiraspikaliitin napsahti naaraskoplinkiin kiinni, miehen huutaessa suomeksi piilosta tulleille filippiinoille:
--Täll taval piräs kait teill opettaa iha kärest kun sianastuttajan apulaisell,mite karju nai!
--Back...job....Philips!
Huvijahdin takakannen lepotulista huusi laihahko mies,aurinkolasejaan otsalleen nostaen:
--Hyvä Tini..eissun autokorjaamon rasvapersseen tuunitairot ol menny yht hukkaan!
--Mill konstil noi filsut oikke tekke petihommias pimmiäs saamat eres kirkkaas päivänvalos yht hytrauliletkuu reikkään, kun maa on täynäs pavunruskkeit jäkeläissii..?
--Sää Tini voisis vappa-aikkanas opettaa niill myäs värktyykienki nimii suamenkiälell..ett...putkipihri...jenkapakka...rautsaha...ja hitsauspilli!
--Sun huanost enklanninkiälest ne ei tajuu mittän..
 |
| Pasig-joki 60-luvulla |
--You bloody Fillies..go back to work...I'm not paying bloody wages for standing like a hard dick in the wedding!
Shanghai vinkkasi kädellään ulkolaisille loikoileville miehille tulemaan ruorihyttyyn neuvotteluihin.
Troolarin ruorikoppi näytti täydellistä vastakohdalta ruostuneen ulkonäkönsä kanssa.
Amerikkalainen Zenithin lyhytaaltolähetin,pyöreä tutkaruutu sekä sonari eli kaikuluontain eivät olleet tyypillisiä ennen maailmaansotaa valmistetun kalastajatroolarin laitteita.Troolari oli vanha japanilainen kalastusalus,jonka Shanghai oli löytänyt Manilan North Harborin ja Pasig-joen suusta puoliuponneena hiekkasärkälle.Ilmeisesti japsit olivat käyttäneet sitä valloituksen aikanaan vuosina 1941-1945.
Troolarin etukannella oli seissyt putketon 45-millinen tykinraatokin.
Paikalliset romuraudankerääjät olivat myyneet putken "Por Kilo" eli kilohintaan.
Shanghai oli ostanut sen Manila Port Authorityltä eli satamalaitokselta halvalla joen suun tulppana ja korjauttanut sen kuivatelakalla sekä asentanut siihen ison kiinalaisen meridiiselin.
 |
| Japanilainen tykkiveneeksi muutettu troolari |
Kray Bros Inc.-rikollisliiga koostui kahdesta pelätystä ja puoliksi mielenvikaisesta konnaveljesparista,joka hallitsi itälontoolaista Whitechapelin,Bethnal Greenin sekä Mile Endin reviiriään Whitechapelin One Armed Beggar-pubista käsin. (Yksikätinen kerjäläinen)
Konnien tuttavapiiriin kuului jopa parlamentin jäseniä.
 | |
| Philippine Coast Guard vessels |
Toisena ongelmana olivat piraatit,jotka liikennöivät Malesian Sabahin,Sarawakin ja Filippiinien Mindanaon saaren väliä Sulu-merellä .Niillä oli paremmat aseet kuin poliiseilla ja merivartiostolla sekä nopeammat veneet.
Shanghai oli niillekin maksanut suojelurahaa.
 |
| 1565-1815 Manila-Acapulco kaljuunakauppaa |
Sulu-meren pohja oli täynnä laivojen hylkyjä vanhoista 900-1400 lukuisista kiinalaisista kauppadjonkeista 1600-1700-lukuisiin Acapulcoon meneviin kaljuunoihin,jotka olivat uponneet myrskyissä ja koralliruttoihin sekä särkille kariuduttuaan, purjehdittuaan kohti Molukkaiden salmea avoimmille vesille vanhalla maustereitillä
V.1944 ennen amerikkalaisten Leyten lahden maihinnousua melkein kokonainen Japanin keisarillinen laivasto oli pommitettu Sulu-meren pohjaan.
 |
| Sulu-meren kartta |
Kenraali Yamashita kulta-aarteita olivat japanilaiset piiloittaneet eri puolta Luzonin pääsaarta,koska Japanin keisarikunnassa oltiin päätetty sodan voittajana,että Filippiinit tulisivat olemaan Suuren Japanin Imperiumin keskipiste.
Yamashita oli ryöstänyt kaikkien valtaamiensa maiden pankkeja,yksityistaloja,kirkkoja,temppeleitä ja moskeijoita puhtaaksi ja siirtänyt kalleudet Filippiineille.
Kenraali MacArthurin johtaman suurskaalaisen Leyten lahden maihinnousun aikana lokakuussa 1944 kenraali Yamashita oli käskenyt lastata kalleudet kuorma-autoihin Filippiinien keskuspankin Banco Centralin holvien osakepaperit ja kultaharkot mukaanluettuna ja lastata ne Manilan North Harborissa odottavaan Yokohama Maru-rahtilaivaan.
Ryöstösaaliin suuruus oli parisenkymmenta GMC-kuorma-autolavallista.
Arvoesineiden mukana oli myös ryöstettyjä taideaarteita.
Filippiinien japanilainen sotilaskomentaja kenraali Homma oli taiteen ihailijana saksalaisen marsalkka Hermann Göringin sukulaissielu.
Hommaahan kutsuttiin muutenkin Japanin keisarillisen armeijan ylipäällystössä ivallisesti runoilijakenraaliksi,jolla oli taskussaan amerikkalaisen Harvardin yliopiston maisterin paperit.
Hän oli keräyttänyt Manilan ja muiden kaupunkien kirkoista ehtoolliskalkit,kullatut Neitsyt Maarian sekä Jeesus-lapsipystit sekä taidemuseoiden kuuluisien vuosisadan alussa Pariisissa opiskelleiden filippiinotaiteilijoiden maalaukset.
Kenraalia etenkin miellyttivät kiinalaiskaivertajien Neitsyt Maarian ja Santa Ninjon eli Jeesus-lapsen mustaan ebonipuuhun veistetyt itämaiset kasvot.
 |
| Kenraali Masahuru Homma |
Amerikkalaisten Leyten lahden massiivinen maihinnousukampanja kuitenkin pakotti aluksen muuttamaan kurssiaan Cebu-saaren pääkaupungin Cebu Cityn satamaan.
Laivan komennon otti käsiinsä saaren japanilaista puolustusta johtanut kenraali Suzuki kenraali Homman käskystä.
Kenraali Suzuki upseereineen ja miehistöineen lähti suunnistamaan etelää kohti,amerikkalaisten jo suunnatessa pohjoiseen vapauttamaan Manilaa.
Cebun saariryhmän uusiksi omistajiksi tulivat pian filippiinot amerikkalaisten auttamina.
 |
| Tokai Maru,Yokohama Marun sisarlaiva. Upposi Apran satamassa Guamissa amerikkalaisen sukellusveneen torpeedoista v.1943 |
Huhuilla olivat suurempi siipien väli kuin maan kansallislinnulla Aguila-kotkalla..
Kerskassa oli hiukan tottakin, Marcosin ryöstettyä eräältä Yamashitan aarteenetsijältä yhden salaluolan kalleudet Baguion vuoristokaupungin lähellä.
Ruorihytissä Shanghai osoitti etusormellaan merikartasta Basilan- ja Jolo-saaren välistä salmea,mihin Yokohama Maru oli uponnut,sanomalla:
--Mates...that's our target and the treasure will be split fifty-fifty between you three and me as agreed...righto!
Rio oli vielä hekotellen lisännyt:
--Joo.. ja me käyrään ryästämäs jo yhren kerran ryästetyt kullat.
--Me ollaa oikke uuren ajan "ropinhuurei"...!(Robin Hood)
--Rikkaire kalleuksii me HOP:istaki ryästettii..eiks näi ol asjat pojat!?
--Niill ryästörahoil me kustannettin Shanghainki sukellusreissu...ett eress oliski takasinmaksun aika korkones...
--Kymmenen vuat on kulunu siit HOP:in keikast ja reissattu ton Shanghain fölis paateil Hongkonki ja Sinkapore välii ku Tukholman autolautall..
--Mää kyl tän keikan peräst meinaa vetäytty eläkkeell omaa villaan Honkonkis..
--Olo onku vanhall merimiähell...vettä polves ja laineet pääss!
LENTOJÄTKÄT
------------------------------------
Melkein tasan vuosikymmentä aikaisemmin murtokolmikon matka Madridista Iberian Boeing 707-koneellla New Delhiin tuntui miesten housuinperissä tuskaiselta ahtaassa matkustajatilassa.
Kone oli tehnyt välilaskun Qatarin pienen sulttanikunnan pääkaupungin Dohan kentälle.
Tintolle oli iskenyt ohuessa koneen sisäilmassa kova krapula eikä lentoemäntien tarjoama mieto viini ollut korjannut sitä,vaan pahentanut happivaivoissa.
Dohan kentällä matkustajat oltiin ahdettu uuteen,joskin pieneen terminaaliin,jonka kupoli muistutti appelsiinipuristinta,joka oli katettu sisältä värillisellä mosaiikilla.
Alkoholittoman muslimimaan taxfreessäkään ei lisäksi myyty muuta kuin Pepsiä.
Rio ja Sorbus olivat kaksin miehin taluttaneet vapisevan potilaan vessaan,mistä ei löytynyt yhtään pyttyä,vaan rivi keraamisia lattialaatalle upotettuja jalkaparin jälkiä,joidenka takana virtasi navetan lantakourun mallisessa urassa virtsan mukana arabialaisia saframilammasriisiannosten ulostenäytteitä.
Vessan yläjuoksulla pari Mooseksen näköistä pitkäpartaista arabipappaa kyykki helmat korvissa keskustelemassa päivän polttavista asioista,pyyhkiessään peräänsä jollain eukalyptuspuulusikalla.
Vessapaperia ei ollut tarjolla.
Tinto oli päästänyt pelkästä näystä päivän ruokalistansa molemmista päistä.
Kuuden lentotunnin perästä kolmikko oli jo nuutuneena seisomassa New Delhin lentokentän kansainvälisen terminaalin taxfreebaarissa tilaamassa Thomas Cookin taalamatkashekeillä vahvempia virvokkeita.
Miehillä oli lentokasseissaan paksuja kumilangalla sidottuja shekkikirjanippuja Marbellan Enrico-agenttinsa ansiosta.
Suomen markat oli hyvin "loondrattu" eli pesty siisteiksi matkashekeiksi.
New Delhin terminaali oli mitä sottaisin rotanpesä,missä lattioita peitti nukkuva turbaanipäinen ja sarihameinen ihmismeri..
Sisäilma oli tunkkainen pesemättömistä nahoista,suitsukkeista sekä pikabaarien curryruoista.
Tinto oli ihmetellyt rapattujen sisäseinien vyötärötasolle istuinten taakse maalattuja ruskeita koristerantuja.
Lähemmin tarkastellessaan rannut olivat tulleet matkustajien likaisista ja rasvaisista tukista.
Suomalaisia jatkuvasti häiritsivät terminaalin kaupustelijat ja kerjäläiset,joidenka sisäänpääsyä valvoivat vartijat vain muutaman rupiin tähden.
Tintolla oli vielä hontelo olo läikkymisen pelosta eikä hän uskaltanut käydä paikallisessa latriinissa pelkästään terminaalihallin sen sottaisuuden takia.
 |
| Peacock feathers Juhart 2012 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti