keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Suuri radioryöstö.Lupausten maa.

Manilan kansainvälisen kentän terminaali 1
Bangkok-Manila-reitin Thai Airwaysin brittivalmisteisessa Trident Tristar-koneessa Tinto eli Tini oli jo vauhdissa pienessä nousuhumalassaan.Tulinen thairuokakaan ei vaivannut kummemmin.vatsanpohjaa,mihin vodkalaimipaukut olivat tehneet vahvan suojakalvon.
Tini oli jo kahden tunnin lentomatkan aikana vähintään sata kertaa rakastunut sieviin thailentoemoihin.
Samoin hän oli ikkunasta ihaillut henkeäsalpaavaa maisemaa,kirkasta esmeraldinvihreätä merta sekä vehreätä saaristoa.
Manilan kansainväliselle kentälle laskeutumisen aikana käytävän toisella puolella istunut ja Manila Bulletin-lehteä lukeva filippiinoliikemies oli lausahtanut kolmikolle:
--Welcome to the Land of Promises!
Rio oli keskikouluenglannillaan kysäissyt tältä:
--You mean Promised Land..as in Charlton Heston film Exodus?
Filippiinomies oli sylkäistä jääkuutioiden kera naurunsa Jack Daniels-lasiinsa vastaamalla:
--No my dear friend.. in my country our politicians tend to promise too much..

Manilan uusi kansainvälinen terminaali oli mahtava v.1961 valmistunut betonikolossi.
Sen vieressä sijaitsi vanha ja matala yksikerroksinen v 1954 rakennettu kansainvälinen terminaalirakennus,joka nyt palveli kotimaanlentoterminaalina.Se muistutti olemukseltaan amerikkalaisia pieniä maaseutulentokenttien terminaalirakennuksia.
Monella turistilla maahan saapuessaan oli käsitys,että Filippiinit olivat yksi Yhdysvaltojen virallinen alusmaa.
Manilan vanha vuosina 1937-1948 palvellut funkkisterminaali Nielsonin kentällä Nicholsin ilmavoimien tukikohdan vieressä oli palanut,mutta sitä korjattiin presidentinrouva Imelda Marcosin käskystä kulttuuurimuistona hyviltä jenkkiajoilta.
Imelda oli presidenttimiehensä virkaan asettama Metro Manilan ja pääkaupunkiseudun oma kuvernööri ja maan kulttuuriministeri

Manilan kotimaanlentoterminaali

Restauroitu vanha kansainvälinen terminaali
Nielsonin kentällä
 Lentokoneen ilmastoidusta viileydestä laskeuduttuaan kentälle suomalaiskolmikon kasvoihin lemahti pluskolmenkymmenenviiden asteen kostea helleaalto.
Terminaalin lasioven takana näitä tervehti barong tagalogpaitainen kitarakvintetti,mikä abakakuituisissa sombreroissaan soitti kundimaneja eli filippiinorakkauslauluja maahan saapuville.
Mabuhay-tervetuliaislakanoiden alla sokeiden soittajien silmämunat pyörivät villeinä,suiden toistaessa thank youita ja maraming salamateja,kolikoiden ja taalaseteleiden täyttäessä lattialle pistetyn sombreron.

Tullitarkastuksessa kolmikko ohjattiin yhteen huoneeseen,tullimiehen ihmeteltyä matkalaisten kevyitä matkavarusteita,Iberian lento-olkakasseja.
Tullitarkastajien esimies,joka istui raskaan narrakovapuisen työpöydän takana oli taidekaiverretun  kahden jalan pituisen kyltin kultakirjaimien mukaan Sr. Inspector Rogelio C.Santos,Bureau of Customs.
--How much foreign currency have you declared?
Isomahainen ja perunanenäinen tarkastaja kysäisi katsellessaan miesten maahantulokorttien ja valluuttaselvitysten sisältöä.
--You have declared only 100 dollars each..
Tullimies,joka oli tarkastanut miesten veskat,kaatoi kolmen kassin shekkinippusisällöt pöydälle,jolloin päätarkastaja kommentoi kuivasti:
--What's this then..please explain?
Rio ainoana englanninkielentaitoisena selitti tyynenä:
--No money..only travellers cheques..Sir..
--We travel light..Sir
Santos karjaisi:
--Empty your pockets on the table!
Kolmikko kaivoi taskustaan yhteensä 120 dollaria ja 25 centtiä irtonaista rahaa,300 Espanjan pesetaa,5000 thaibathia sekä 135 Qatarin dirhamia plus yhden pakkauksen thaimaalaista Tiger-kondomia,minkä Tinto oli ostanut Bangkokin kansainvälisen terminaalin miestenvessan automaatista.
--Do you know it's a serious offense to underdeclare your travel funds?
Santos tiukkasi.
--There is a penalty...
Santos samalla alkoi laskea taskurahoja viskaamalla ne avoimeen kirjoituspöydän laatikkoon kondomipakkauksineen ja huusi kolmikolle:
--That's all Folks..and get out of my sight!

Porky Pig..Th-th-th-That's all Folks

Mindanaolaisia Vinta-purjeveneitä
MANILAN LUVAT JA LUVATUT
---------------------------------------------------------
1976 heinäkuu

Shanghain laivasto oli lähtenyt Zamboangan laiturista kohti Basilanin saarta,minkä edustalla salmessa sijaitsi Malamavin pieni saari,minkä Darul Akramin kylän satamaa he tulisivat pitämään ankkuripaikkanaan.
Saari oli Basilanin  tapaan muhamettilainen.
Malamavin saaresta viitisen merimailia pohjoiseen piti levätä Yokohama Marun hylky laivareitin pohjassa.
Filippiinien  merihistoriallisen intsituutin johtajan lupakirje kädessään Shanghai oli marssinut kylän poliisipäällikkö Abdulrazzak Darrussalamin luokse,joka oli tulossa valkoinen muslimikalottikuppi päässä kallellaan juuri iltapäivärukouksista keskusaukion moskeijasta.
Näyttäessään lupakirjettä kapteeni Darrussalamille,puolisentoista metriä pitkä lainvartija oli vain lausahtanut puolilukutaitoisena no problemit vilkaisematta edes papereihin.
Shanghai kyllä aavisti,että no problemit vaativat hiukan rasvaustahaa.
Malacanan-presidentin linnan leima punaisen vahasinetin ja silkkinauhan koristamana ilmeisesti olivat syynä no problemeihin.
Marcosia edeltävän presidentti Disodado Macapagalin vävy,joka opetti professorina historiaa University of Santo Tomasissa (UST) istui samanaikaisesti merihistoriallisen instituutin kanslerina.
Kerran käydessään instituutissa viemässä lisädokumentteja hakemukseensa,Shanghai oli tavannut toimistossa pienen ja siron presidentti Macapagalin Gloria-tyttären,joka oli opiskellut vuosina 1964-66 katolisessa ja jesuiittilaisessa Georgetownin yliopistossa poliittista historiaa sekä kauppatieteitä .
Gloria oli jo päättänyt lukunsa ja saanut diplominsa kolmen parhaimman kurssitoverinsa ryhmässä,johon kuului Hopen kaupungista Arkansasista kotoisin oleva Bill Clinton sekä elsalvadorilainen Alfredo Christiani.
(Kaikki kolme Gerogetownin yliopiston Class of '68-luokasta myöhemmin tulisivat valituiksi maidensa presidenteiksi)
Professori oli kehunut Gloriaa:
--She's so bright that in future only the sky is her limit!

Pilakuva presidentti Gloria
 Macapagal-Arroyosta.
Licking the Greenbacks
Shanghai oli joutunut paikallisen tavan mukaan maksamaan luvasta professorille sievoisen summan,instituutin johtajan ostessa käteisellä Makati Cityn Mantradestä upouuden amerikkalaisen Ford LTD-auton.

Eräänä iltana Yokohama Marun hylylle menemisen aattona Shanghai ja suomalaistrio olivat kapteeni Darrusalamin kutsusta astuneet paikalliseen kaislakattoiseen ja avoimeen beerhauseen uimarannan palmulehvässä.
Saaren muhamettilaisuudesta huolimatta rantabaarissa tarjottiin olutta turisteille.
Poliisipäällikkö oli pukeutunut vapaa-ajan asuun,farkkushortseihin ja teepaitaan eroittumatta rantakapakan muista vieraista.
Hänen kultainen rannerolexinsa ja paksu saudikultainen kaulaketju sekä erämaatimanttikultasormus kielivät statuksesta.Tämän poika oli töissä Saudia Arabian pyhässä kaupungissa Mekassa nosturinkuljettajana.
Siitä kultaiset blingblingit.
Shanghai uteli päälliköltä Yokohama Marun uppoamisen taustaa .
Päällikkö Darrusalam San Miguelin olutlasista siemaillessaan kertoi katkonaisella ja vahva-aksenttisella englannilla aluksen historiaa:
1945 Manila sataman pommitusta
Alus oli lähtenyt Manilasta helmikuun 3. päivän aamuna 1945,jolloin amerikkalaiset joukot olivat murtautuneet pääkaupunkiin pohjoisesta Bulacanista.Samaa päivää kutsuttiin viralliseksi Manilan vapautuspäiväksi.
Kaupunki oltiin pommitettu raunioiksi,mutta silti siellä oli hajanaisia japanilaisjoukkoja tappamassa siviileitä ja nunnia.Raunioista japanilaiset sala-ampujat niittivät amerikkalaisia sotilaita.
Kaupunki oli pahemmin pommitettu kuin Varsova....amerikkalaisilla pommikoneilla.

Cebun satamassa viikon vierailun jälkeen alus oli pujoitellut amerikkalaisia sotalaivoja ja pommikoneita vältellen Mindoron,Panayn ja Negros Orientalin sekä Sandakanin saarten välistä Sulu-merelle,kunnes amerikkalainen pommikonelaivue oli havainnut sen Basilanin salmessa.
Saatuan osuman keskilaivaan alus vielä onnistui etenemään lähelle Malamavi-saaren rannikkoa,missä loput B-18-pommikoneiden munitut pommit räjäyttivät sen kahtia.
Laivan ruumatilassa oli paljon ammuksia,mitkä lisäsivät räjähdysvoimaa.
Laivan mukana pohjaan meni koko sen miehistö sekä satapäinen sotilasosasto päällystöineen.
Monet sukellusryhmät olivat yrittäneet etsiä hylystä Yamashitan kulta-aarteita,mutta aina joku sukeltajista oli menehtynyt aluksen sokkeloihin.
Eloonjääneet olivat kertoneet jostain japanilaissotilaiden haamuista,jotka puolustivat hautausmaataan.
Useat sukelluksista selviytyneet olivat joko alkoholisoituneet tai unohdettu mielisairaaloiden kroonisille osastoille.
Filippiinouskomuksen mukaan vainajia ei saisi häiritä viimeisissä leposijoissaan.
Jos niitä häiritään ,niin niiden haamut tulevat kostamaan joko kuolemantaudilla tai henkisellä kuolemalla.

Shanghai oli kiittänyt kapteenia tiedoista laskua maksaessaan  pöydän alta sujauttamalla 20.000:ta pesoa kuoressa bambupöydän alta vaitiolosta.
Baarista poistuessaan sukellusryhmä näki,miten kapteeni pisti kuppilan asiakkaille koko illan kierrokset,vanhan kolmekymmentälukuisen jukeboksin alkaessa soittamaan risaisista kaiuttimistaan Manila uuden kultakurkkutytön Sharon Cunetan Dreamboy-biisiä
Kauempaa keskusaukion moskeijan minareetin kaiuttimesta kimeä poikaääni kutsui kasetilta laulullaan uskovaisa rukoilemaan.

Darul Akramin kalastajakylä
Miesten suunnatessa laiturille ja veneihinsä lepäämään,kolme maastonväristä Filippiinien ilmavoimien Huey-helikopteria ilmestyi mereltä ,alkamalla laskeutua korviahuumaavalla roottorilapojen vispaamisella rantakaistaleelle.
Koneista syöksyi kyyryssä kuusi länsimaista miestä,jota vastaan rantakapakasta kylän poliisipäällikkö Darrusalam käveli tervehtimään rannalle.
Shangaista miehet näyttivät tutuilta.
Hän tunsi joukosta Kummisetä-filmin ohjaajan ja parrakkaan John Ford Coppolan,läskistyneen Marlon Brandon,kaljupäisen Robert Duvalin,mursuviiksisen Dennis Hopperin,lyhyen Martin Sheenin ja pitkän Harrison Fordin.
Shanghai käski Finntrioa menemään pehkuihinsa,halutessaan itse käydä tervehtimässä filmitähtiä.
Keskustellessaan rantabaarissa ohjaaja Coppola oli kertonut olevansa etsimässä uutta filmauspaikkaa Vietnamin sotaa käsittävään elokuvaansa.
He olivat viimeksi filmanneet Manilan eteläpuolella Quezonin maakunnassa parin tunnin automatkan päässä Calirajanissa,mutta taifuunit,NPA-kommunistisissit ja paikalliset uteliaat sekä tähtisankarien lähikylistä hankkimat tytöt olivat rikkoneet pahasti filmaamisen aikataulua.
Toiseksi,Coppola oli kertonut,että Martin Sheen ja Dennis Hopper olivat olleet niin paljon simassa ja huumeissa,etteivät muistaneet vuorosanojaan.Lisäksi Brando oli leikkinyt jotain viidakkokunkkua,jonka mielenmuutoksien kanssa oli vaikeata edes keskustella järkevästi.
Coppola oli etsimässä uutta filmauskohdetta.
Presidentti Marcos oli tarjonnut ilmavoimien koptereita filmausryhmän käyttöön sekä sotilaallista tukea paikallisten moromuslimikapinallisten mahdollista hyökkäyksiä vastaan.
Coppola oli tullut keskustelemaan kylän poliisipäällikön kanssa mahdollisista kuvauspaikoista pieneltä ja rauhalliselta muslimisaarelta.
Pieni Tong eli korvauraha ei ollut minään esteenä.
Aamuyöstä Shangai oli kaatunut läpimärkänä troolarin kipparin bunkkaansa kaatokännissä vihreä Yhdysvaltojen  merijalkaväen baretti korvillaan.
Deep Throat-huviveneen porukka kuuli Shanghain laulavan kuorsauksiensa välissä Green Berets-hittiä John Waynen samannimisestä filmistä..
Shanghai uskoi kemiallisessa unessaan olevansa Waynen näyttelemä suomalaissyntyinen mariinien jalkaväen kapteeni Larry Thorne eli entinen jatkosodan sotasankari ja luutnantti Lauri Törni.

Apocalypse Now
jatkuu...











Ei kommentteja: