 |
| Salorita 3 1969 |
Kaupunkia halkaisevan joen kaakaonvärisen veden oli peittänyt miehen kantava jääkerros ja keskussillan yläjuoksun jäälle lähelle taksikoppaa oltiin pantu pystyyn Lionsien punamaalattu öljytynnyri kevään jäänlähdön päivämäärän veikkaamiseksi.
Veijokin oli ryhtynyt veikkaamaan vanhan tapansa mukaan puulissa televisiotehtaan pakkaamon porukan kanssa systeemillä.
Häntä ei enää pidetty pellenä ja radioryöstön paljastajana,vaan pakkaamon paksusta ja lainepäisestä kuusjokelaiisesta Penasta oli tullut piruilun keskipiste.
Penakun oli sellainen hidasälynen ja kaupunkilaisten sanonnan mukaan "kauhhian yhrenmalkkanen".
Pakkaamon pojat kahvikopissa olivat porukassa kerskailleet viimeisistä naisten kaatamisista ja kysäisseet Penalta,joka oli tovin funtsittuaan sekapullan siivu suussa lausunut:
--Joo kylmää maar muistakssen ekakerran sain vuan kuuskymment ja sit melkken hetperrään kuuskytviis...
 |
| Jäitten lähtö vuonna 1965 Juhart 2010 |
HOP:in murron nauhakelat olivat menneet keskusrikospoliisiin eikä jutusta saatika murtomiehistä oltu kuultu mitään.
Joitakin tietoja oli tullut syksyllä etsivä Arskan työpöydälle oudoista suomalaismiehistä Espanjan Marbellasta,missä miesporukka oli levitellyt pesetoita kuin lottovoittajat.Eräät suomalaiset Keihäsmatkaturistit olivat tavanneet miehet yhden yökerhon parketilla.
Sitten yhtäkkiä kolmikko oli hävinnyt Marbellan huveista eikä Interpolkaan ollut pystynyt jäljittämään suomalaisia.Ainoa hajatieto,millä ehkei ollut Interpolin mielestä kuin sattumanvaraista merkitystä,oli saapunut Arskalle,että Madridin kansainvälisen kentän terminaalista oli löytynyt Iberian New Delhin lennon manifestista kolmen ruotsalaisen miehen nimet syykuun 15. päivänä.
Manifestin ruotsalaiset olivat Bengt Andersson,Stig Blomberg ja Kent Löfgren.
Lisäksi kolmikolla oli jatkoyhteysliput Air Indialla Bangkokiin sekä Thai Airwaysillä Manilaan..
Veijo oli eräänä päivänä rutiininomaisesti vääntänyt filippiinoradiamatöörifrendinsä Cristomoso Pimentelin frekvenssille.Chris,joksi Cristomosoa jenkkitapaan kutsuttiin,oli kertonut,että maassa oli menossa kovat presidentinvaalikampanjat.Hänestä koko vaalihurina oli mennyt maanlaajuiseksi barriofiestaksi,missä ehdokkaat jakoivat mainoslehtistensä välissä miljoonia pesoja kampanjabudjettivaroistaan,ikäänkuin kaakkois-Aasian yhdessä köyhimmässä maassa ei olisi mitään puutetta.
Senaattori Ferdinand Marcos johti presidenttikilpaa ja hänen missin näköinen ja upean kaunis Imelda-vaimonsa keräsi lisä-ääniä rutkasti laulamalla jopa jokaisella pikkubarrion bambulehterillä miehelleen romanttisesti Sinatran laulua Because of You...tagalogiksi Dahil sa iyo.
Kaikenlainen romanttisuus menee filippiinokansaan kuin häkä.
 |
| Nuori Marcosien presidenttipari maalauksessa |
Veijo oli puolestaan kertonut,että Suomessa on istunut yksi ja sama presidentti uudelleen valittuna yli kymmenen vuotta eikä maassa osteta rahalla ääniä. Sellainen on rikollista.
Chris oli vastannut,ettei heillä koskaan voida pyyhkäistä maton alle korruptiota,jonka jenkit olivat tuoneet lahjana jeeppien kanssa maahan. Filippiinot vain olivat muokanneet korruptiota paremmaksi omaksi versiokseen.
Sotajeepeistä eli jeepneyistä oli muotoutunut suurin joukkoliikenneväline saarilla.
Jeeppejä voidaan pitää kenraali MacArthurin suurimpana lahjana Filippiinien kansalle,mutta kuuluisa paksu presidentti ja entinen Yhdysvaltojen Filippiinien kenraalikuvernööri Taft,joka valittiin Teddy Rooseveltin jälkeen,oli lahjoittanut valtionkoneistolle oivan rahalla rasvaamistaidon.
Chris sanoi ylpeänä,että filippiinot osasivat kyllä petrata lahjuskorruptiota senaattorien sekä kongressimiesten yksilöllisiä tarpeita silmälläpitäen.
 |
| Presidentti William Howard Taft |
Seuraavana aamuna hän oli herännyt jo kello viideltä.
Käveltyään jalkojaan nostellen kylmältä korkkimatolta eteisen postiluukulle kuin vesilammikon yli kulkenut kolli,hän nakkasi kouraansa luukun lävestä aamun paikallislehden.
Veijo suuntasi aamutoimilleen lehti kädessä vessaan ja Teho-tankin alla pytyllä hän ensiksi ruuvasi vesipöntön roikkuvasta vetokapulan ontosta kuoresta sinisen armiron.
Äiti,joka oli kieltänyt röökäämisen kotona,vaikka itse oli ketjupolttaja,onneksi oli jossain kähertäjäliiton kokouksessa Helsingissä.
Unenpöpperöisillä silmillään Veijo ryhtyi lukemaan lehden etusivua tupakansavun kirvistellessä silmiä.
Pääotsikossa seisoi paksuilla mustilla kirjaimilla:
Skandaali!
Presidentti tavattu alastoman prostituutin kanssa kainuulaisessa metsäpirtissä!
Sensuroidun kuvan alakaneettina luki,että kuvan oli julkaissut ruotsalainen Obs!-sensaatiolehti.
Kuva epäiltiin kuuluneen keväällä kaupungin HOP:in pankin ryöstösaaliiseen.
Keskusrikospoliisi ,presidentinlinnan kanslia sekä Supo olivat vaienneet asiasta.
Veijo hätkähti ,että oli pudota pytyltä,karistelemalla sekamielisenä kämmensyrjällään armirontuhkia pyjamahousujen polviltaan.
Hänen mieleensä tulivat tarkalleen ne öiset nauhoitetut radiokeskustelut.
Eräässä kohdassa magnetofooninauhalta hän muisti etsivä Arskan monen kertaan kelanneen edestakaisin vuorokeskustelukohtaa,mikä silloin tuntui varsin merkityksettömältä:
Rio:
--Katos Sorpus noit tissei!
--Tollassi tutteihi ku pääsis sänkileuval rahnuttamma,nii pillu tulee ku jyrä vasttaan!
Sorbus:
--Annas kummää kato oikke kunnoll..voi perkala!...kyl kelppaa olla pressa,kuns saa raappii kaike makjan kräämin valtijon kakun päält!
--Tollast mimmii ei saa kun koval rahal ja palleill!
--Meikämanne ei ol saanu kun kerran pikasest vierast Tepoilin vessas,mist muistoks jäi vain kylm muavise tualetinkanne kuva perssessen...
Rio:
--Panssää ne kuva kuule nätist noiren rahnoje pääll toho veskasas äläkä eres ajattel rytätä niit lompsasas,etsää pääsis vetämää kuivii jossa hualtoasemean paarin vessas,kun pikkupoik Jallu polvillas..
ORIENTTIA ETSIMÄSSÄ
---------------------------------------------------
 |
| Kenraali MacArthur maissipiippu suussa v.1945 Manilan Jones-sillalla. Espanjalaisvallan aikana sillan nimi oli Espanjalainen silta. |
----------------------------------
Etsivä Arska oli lukenut Singapore Airlinesin jumbon pitkän lentomatkan aikana Dohasta Manilaan kaupungin kirjastosta lainaamastaan Berlitzin Filippiinejä käsittävästä taskumatkaoppaasta,että Manilan lahden edustalla sijaitseva Corregidorin linnakesaari oli antautunut japanilaisille,kenraali Douglas MacArthurin
poistuttu saarelta sukellusveneellä kohti Austaliaa tammikuun 2. päivänä 1942.
V.1945 japanilaisten aloitettua saarilta toiselle hyppelynsä takaisin Nipponin saarille amerikkalaisten Leyten lahden maihinnousun jälkimainingeissa,Corregidorin linnake lopulta päätyi filippiinojen haltuun.
Corregidor oli aikoinaan espanjaislaisvallan aikana ollut vankilasaari.
Corregidor merkitsee espanjaksi rangaistusta.
V,1946 maan itsenäistyttyä linnakkesaaresta tuli filippiinojen itsenäisyystaistelun symbooli,vaikka kahinoissa 90% kaatuneista oli amerikkalaisia ja japanilaisia sekä 10 % filippiino-Scout Rangereita.
Etsivä katseli Manilan Roxas-rantabulevardin takana Mabini Streetillä sijaitsevan Elena Apatments-hotellin 4. kerroksen huoneensa ikkunasta alas Manilan lahden marinaan,missä Corregidoriin menevään lauttaan asteli sekalainen joukko harmaantuneita ja kumaraisia veteraaneja taistelun kummaltakin taistelupuolelta.
Naisopas kuulutti megafooniinsa tagaloksi,englanniksi sekä japaniksi.
 |
| II Maailmansodan Bataanin kuolemanmarssin filippiinoveteraaneja Rizalin maakunnan Nueva Ecijan osastosta. Juhart 2005 |
 |
| Elena Apatments |
Mies oli luvannut antautua Suomen viranomaisille.
Roxas-bulevardilta poispän korttelin päässä Mabini Streetin varrella sijaitsevan puoliränsistyneen Elena Apartments hotellin huoneilma haisi etsivän nokassa homeiselta Arskan käydessä vääntämässä keskuskuulerin ovenpielisestä säätönapistä täysille.
Hän oli vielä soittanut reseptioniin kosteasta homeilmasta.
Tiskiltä oltiin luvattu hotellin laitosmiehen tulevan mitä pikimmin...Sorry Sir..
Puhelusta oli kulunut jo puolitoista tuntia.
Rannekello näytti varttia vaille yhtätosta etsivän muristessa tapaamistaan Manilan Westren Police Districtin etsivätarkastajan Bernardo Abejuelan kanssa,jolla oli tietoja suomalaiskolmikon touhuista eteläisen Mindanaon saaren Zamboanga Citystä.
--Sen ettivätarkastajan piti olla jo pualyhrelttoist paikall!
Arska manasi.
--Sisäl ja ulkkon on pirummoisen märk..sellane silityskuiva ilma ja mun kaulaki on näpyil hijen vuatamisest.
--Piräs puuteroira kaula Jonssoni lasten talkkisel peppupputeril,mitä hotelli etutiskin mimmi suasittel..
--Kaula on näppylöill kun just kynityl kanal..ja ols mun pitäny arvat,ett täss maas ei ol mittää tiatoo täsmällisyyrest..ja viäl poliiseill..
Arska meni takaisin ikkunan ääreen kollaamaan,jos ikkunaa saisi edes raolleen,mutta lasiruudun karmista ei löytynyt kahvan kahvaakaan.
Ikkuna oli sinetöity kiinni.
 |
| 1974 Roxas Boulevard |
Autojen välistä punaisissa valoissa puikkelehti maapähkinänmyyjiä työntökärryjen aisoissa.
Bulevardin keskikorokkeella savukkeenmyyjät kalistelivat puuklaffeilla kantolaatikoitaan ja resuiset kerjäläislapset naputtelivat likaisilla rystysillään autojen tummennettuja ikkunoita kerjuussaan.Monen kerjäläislapsen käsikynkässä oli sokea isosisä tai isoäiti suuremman almun saamiseksi.
Kauempana Yhdysvaltojen suurlähytystön takana Manilan lahdella näkyi redillä rahtilaivojen silhuetteja.
Lähetystön edessä parisataa metriä pitkä mustapäinen jono odotteli viisumiosaston aukaisemista.
Poliisit olivat pleksisten suojakilpien takana eristänyt katukäytävän, amerikkalaisia tukikohtia vastustavan vasemmistolaisen Anak Bayan-mielenosatojoukon (Maan lapsi) kivitellessä poliisimuuria.
Huoneessa käynyt minibaarin hoitaja oli sanonut Arskalle,että eilen samainen Anak Bayan-joukko oli ollut jonottamassa Amerikan viisumeja.
 |
| Yhdysvaltojen Suurlähetystö Roxas Boulevardilla |
Huurteisella pullolla hän ensiksi jäähdytteli otsaansa ja kaulaansa,kunnes avasi kruunukorkin kaapin kyljessä olevasta avaajasta
Ovelta kuului koputusta.
--No voi perkkal,kunnei eres saa rauhas kaarettuu kylmää kaljaa kurkkusas,nii huaneen petaaja taik siivoja on jo häirittemäs..paitti se kylmäkonekorjausmiäs!
--Lisätipsei ne ovap pyytämäs ja kertomas surullist kohtaloas,ett pappal on tuperkkeli ja äit makka sairaalas letkuis kiine...
Vetäistyään oven sisäänpäin auki,ovenlävessä seisoi filippiinoksi iso ja vatsakas sekä rokonarpinen mies kansallisessa valkoisessa barong tagalog-paidassa,mikä näytti rypistyneeltä pitkästä autossa istumisesta.
Mies oli Arskaakin päätä pidempi ja suavesta kiiltävää ja leskenloville ohentunutta takatukkaa tämä suki harvaan jonoon päälaelleen kultaormuksisella kourallaan..
--Abejuela..Bernando..Detective Superintendent..Western Police District,Manila..
Eddie Constantinen näköinen mies esitteli.
--How you doin',Sir?
--How d'yah like Manila?
Arska pyysi isoa ja hikoilevaa miestä astumaan sisään,pannessaan olutpullon lasipöydälle ja esittelemällä itsensä:
--Laaksonen Aarne..senior detective..retired..Finland.
--I am OK..it is very hot and wet here..
Kummankin istuuduttua harmaille keinonahkaisille sohvatuolille Arska tarjosi minibaarista kylmää mikkeliläistä kaljaa filippiinovirkakolleegalleen.
Abejuela aloitti kulautettuaan pullon kertasiemauksella tyhjäksi puhtaalla amerikanenglannilla:
Well Sir ...Mr. Asp alias Mr. Sorbus lives here nearby on Singalong Street in Santa Cruz..about half hour ride from here in this morning traffic...
--He's waiting for us..Sir.
--After you finish your beer we'll better hit the road..Sir.
Arska itsekseen hirnahti kuullessaan Singalong Streetin-nimen,joka muistutti uutta japanilaisten keksimää karaokelaitetta,mihin voi laulaa mikrofonilla viimeisimpiä hittejä miinus-1 kaseteilta,missä vain orkesterin ääni kuuluu..
Karaokehan japaniksi tarkoittaa yksin laulamista.
Hän oli edellisiltana kävellyt Inteconista Manilan Mabini Streetille Ermitassa,missä paikalliset kyvyt kiekuivat mikkiin franksinatroita,deanmartineja,mattmonroita ja tonybennettejä.
Maksulliset minihameiset ja ylimaalatut naikkoset samalla tarjosivat hierontapalvelujaan pöytään ja Arskalla oli kova työ hädistellä näitä pois..vaikka mieli olisi halunnut kokeilla.
 |
| Ermitan Delano Streetin tyttö (Delano viittaa presidentti Franklin Delano Rooseveltiin) |
Etsiväpari päätyi etsimään Abejuelan autoa Delano Streetiltä hotellin takaa.
Kadunvarret olivat tupaten täynnä parkitettuja japaninmersuja,Mitsubishi Galanteja,Toyota Crowneja ja Datsun Laureleita.
Arskakin oli lopulta vaihtanut kotona vanhan Austin Mininsä uuteen Nissan Sunnyyn,koskei uusia Austineita enää valmistettu.
Abejuela löysi vihdoin autonsa,sinisen ja kolhiintuneen sekä ruosteenraiskaaman Toyopet Coronan.
Tämä maksoi yhdelle kumisandaalijalkaiselle ja maastopukushortsiselle autonpesijälle kaksi pesoa vahtimisesta sekä tiskauksesta.
Pesijä oli maksusta hangannut mattavärisen Coronan likaisella fairyvedellä niin raskaalla kädellä,että tummanruskeita ruostemöykkyjä lepäsi katuojassa renkaiden vieressä.
 |
| 1965 Toyopet Corona-taksi Manilan tulvassa |
Abejuela lausui:
--Sorry Sir..this is my ride!
--Our precinct does not give us any vehicles..no budget this fiscal year...
--This is my old Coroma..
--They pay me 50 pesos a month car allowance and gas prices are hiked up as high as miniskirts of Mabini girls by night..
Ahtauduttuaan Coronan ahtaille teddykarvaisille etupenkeille Abejuela kiihdytti lemanssimaisella lähdöllä japsiboksinsa tukkoiseen liikenteeseen,mikä tööttäili torvien kakofoniassa kuin Baclaranin kiinalaisen palokunnan messinkibändi uudenvuoden juhlien harjoituksissa.
Arskan mielessä kävi myös vatsanpohjaa kutkuttava tapaaminen Rauno Aspin alias Sorbuksen kanssa Singalong Streetillä,Manilan Malatessa,mikä oli pääkaupungin eräs köyhimmistä asuinalueista.
 |
| Singalong Streetin graffitia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti