 |
| Manilan Makati Cityn Ayala Avenue 60-luvulla. Kadun oikealla puolella 6. rakennus on Hilarioiden Gilarmi Apartment-hotelli. Kauimmassa talossa kadun vasemmalla puolella oli vielä 90-luvulla oli Suomen suurlähetystö ennen muuttoa Paseo de Roxasille,jonka risteys on kauempana kuvassa. |
Veijo Kovalainen oli käynyt etsivän luona poliisiasemalla kerran vuonna 1975 kertomassa,että hänen filippiiniläinen radiomatöörikirjeenvaihtajansa Cristomoso oli kuullut erikoisesta lyhytaaltoradiokeskustelusta Mindanaon saarelta.
Chrisin davaolainen amatöörikaveri Louis Garcia oli onkinut radiolaitteesensa keskustelun,missä joku Shanghai oli puhunut Yamashitan kullasta,jostain Finntriosta ja Yokohama Marusta.
Louis oli halunnut viestittää asiasta,koska tunsi Chrisin olevan yhden suomalaisen radioamatöörin ystävä.
Arska oli ottanut yhteyttä keskusrikospoliisiin mahdollisista johtolangoista ja rekisteröidyistä suomalaisista Suomen Manilan suurlähetystön tilastoista..
Palautteena Manilan suurlähetystöstä oli tullut viesti,ettei kyseisiä suomalaisia ole missään kirjoissa.
Filippiinien Bureau of Immigration and Deportationin (BID) eli muukalaisviraston pääkanslerikin oli ilmoittanut suurlähettiläälle,ettei heidän kirjoista ole löytynyt tietoja edes kyseisten henkilöiden saapumisesta maahan Manilan kansainväliselle lentokentälle,puhumattakaan viisumihakemuksista pidempään oleskeluun maassa.
BID:n päällikkö oli vielä lisännyt,että lisätutkimukset vaatisivat lisärahaa,mieluummin dollareita,koska muukalaistoimiston arkistohaut olivat vielä manuaalisia.
Filippiinen valtion keskustiedusteluvirasto NBI eli National Bureau of Investigation ei myöskään lähtenyt liikkeelle varojen puutteesta ja koska "haamusuomalaiset" eivät vaarantaneet maan sisäisiä asioita.
Suomen Manilan suurlähettiläs oli teleksissään ulkoministeriöön ja kopiona keskusrikospoliisiin valitellut,että lisätutkimukset korjaantuvat maassa rahalla eikä protokollalla.
Usein tutkimukset jäävät tallaamaan paikoilleen voitelurahojen puutteesta ja tvallisen modus operandin mukaan kyseinen virkamies siirtää asian toiselle..jne.
Kyseessä on amerikkalaisten filippiinoille lahjoittama "Pass the buck and red tape"-systeemi yleisesti hyväksytyssä lahjussysteemissä.
Oli kestänyt melkein kaksikymmentä vuotta radioryöstöstä,kun Suomen Manilan suurlähetystön aulaan Paseo de Roxasin Avenuen varrella sijaitsevan korkean Bank of the Philippine Islandsin pankkirakennuksen 14. kerrokseen ilmestyi hissistä keski-ikäinen ja antropologisesti suomalaisen näköinen kookas ja isopäinen mies.
Suomalaisen miehen toinen suomalainen tunnistaa jo kaukaa. Jos vielä tämä avaa suunsa englanninkielellä,niin sen etutavulle painottunut intonaatio paljastaa heti kansallisuuden.Ruotsalaiset taas laulavat englantiaan ja lausuvat J-kirjaimet J:nä. Ulkomuodoltaan suomalaisen miehen tunnistaa myös löntystävästä kävelytyylistä,mikä ei ole hienostunutta ranskalaisten kadulla tepastelua.Suomalainen voi olla kookas kuin John Wayne,muttei kävele yhtä kevyen ballerinamaisesti kuin Marion (John Waynen oikea ristimänimi).
Pukeutumisessaan suomalainen mies käyttää hyviksi ja kestäviksi kokemiaan vaatteita,eteläisissä kaukomaissa yleensä silittämätöntä lyhythihaista epolettipaitaa ja kuluneita dongareita taikka shortseja.
Mustissa loufereissa taikka avosandaaleissa hän yleensä käyttää harmaita nilkkasukkia.
Hän ei antaudu muodin sesonkivirtauksiin.
Aulassa seisoi tämän näköinen ja harmaantunut mies kyselemässä filippinoreseptioneidiltä panssaripleksilasin luukusta konsulia taikka suurlähettilästä.
Mies lykkäsi koivuvaneritiskin luukusta sisään Ruotsin kuningaskunnan passin,vanhan vaaleanpunaisen suomalaisen AB- ajokortin sekä viinakortin.
Kauniihko malaijiverinen sihteerikkö,jonka sysimusta tukka oli kerätty nätille nutulle niskaan helmikammalla, heti passin nähtyään kysäisi:
--You Swedish?
Mies vastasi kankealla ja puutteellisella englannillaan:
--No Swedish..me Finnish..lookie...lookie driving licence and "wine" card ..Miss!
Filippiinasihteerikkö oli pyytänyt miestä istumaan aulan koivurunkosohvalle,missä pari filippiinanaista oli syvässä keskustelussa naimisiin menostaan suomalaisinssien kanssa Saudi Arabiasta.
Suomalaismies istui monen klooripesun haalistamissa Lee-farkuissa ja silitetyssä valkoisessa epolettipaidassa sohvalla panemalla korealaisen Adidas-kopiolenkkarijalkansa hermostuneena heilumaan toisen polven päälle.
Silitetyn paidan terävät hihaprässit kielivät,että mies voisi olla naimisissa filippiinan kanssa.Nämähän prässäävät miesten aluskalsaritkin vekeille.Vain poikamiehet pistävät niskaansa niinsanottuja "Drip and dry"-paitoja.
Lähetystön sisältä lukkojen takaa astui ovesta aulaan keski-ikäinen ja punatukkainen nainen harmaassa puolihameeesa.Valkoinen ja avokaulainen kauluspaita paljasti ruskettuneen ja kesakkoisen ihon leveän kultakaulaketjun alta.
--Asp Reijo..vaiko Andersson Bengt?
Nainen kysäisi mieheltä,ojentamalla Cartier-kellokättänsä.
--Waren Renja..konsuli.
Mies vaivalloisesti seisomaan noustessaan esitteli:
Aspin Reijo..eli Reiska..
Konsuli pyysi seuraamaan sisään ovesta,jota sinivormuinen filippiinovartija piti avoinna,nostamalla samalla valkoisen hansikaskätensä suikan reunalle saluutiksi.
Arskan työpöydälle oli tullut tiedote keskusrikospoliisista,että kuuluisan radioryöstön yksi epäilty oli ilmoittautunut Suomen Manilan suurlähetystöön.
Etsintäkuulutettu oli halunnut tulla haudatuksi kotikaupunkinsa multiin,koska pitkälle levinnyt maksakirroosi oli antanut lääkärin diagnoosissa tälle elinaikaa puolisen vuotta.
Keskusrikospoliisista oltiin määrätty,että radioryöstöä tutkinut etsivä lähetettäisiin hakemaan etsintäkuulutettu Asp Suomeen oikeudenkäyntiä varten.
Toiset kaksi epäiltyä eivät enää olleet elävien kirjoissa,vaan Sibuyan-lahden haiden syöminä.
Lisäksi ilmoitettiin,ettei vangittua tarvitse kahlita käsirautoihin,koska mies on osaltaan kärsimässä kovempaa tuomiotaan,kuolemaa, sairautensa takia.
Arskalta nimismies oli kysäissyt,miltä tuntuu eläkeläisenä lentää kaukoitään Suomen valtion kustantamana.
Arska kertoi vihaavansa kuumuutta ja että koko radioryöstö oli mennyt fiaskoksi virallisen tahon hyssyttelyn takia skandaalijutussa.
Hän haluaisi henkilökohtaisesti päättää koko jutun.
Hänen etsiväkarriäärinsä aikana yhtäkään rikosjuttua ei ole jäänyt rikospoliisin mappeihin selvittämättömänä.
Etsivät Arska ja Abejuela ajoivat rämisevällä Corollalla aluksi Mabinilta suoraan Quirino Highwaylle,missä tehtiin katutöitä.He joutuivat liikennesumassa kiertämään Roxas Boulevardin kautta ja tekemään U-käännöksen takaisin Quirinon toiselle puolelle,mistä Abejuela kiroillen ja äänimerkkiä tyytäten siksakkasi paikallisella tavalla autojen välistä oikealle Malaten kaupunginosaan,missä sivukaduilla oli vähemmän liikennettä.
Corolla lopulta pysähtyi kovalla kolinalla Singalong-kadun yhden sateen haalistaman puutalon eteen.
Autosta oli ajossa irronnut pakoputki takakumilenkistään "kuolleissa poliiseissa" eli betonisissa vauhdinhiljennysmakkaroissa,mitä MMDA eli Metro Manilan Develpoment Authorityn katuosasto aina tykkäsi valaa autoilijoiden kiusaksi.
Sorbus eli Aspin Reiska asui vanhassa yli satavuotiaassa puutalossa,mikä ihmeen kaupalla oli selvinnyt II maailmasodan pommituksista ja alituisista shantytown-tulipaloista sekä vuotuisista taifuunivieraista..
Manilassä näitä asumuksia,mitä ajan mittaan ollaan korjattu,kutsutaan barong-barongeiksi eli hökkeleiksi siitä,että korjausmateriaalit sattuivat tulemaan taifuunin lennättämistä aaltopelleistä tai muista tropiikin luonnovoimien heittämistä rakennusjätteistä.
Sorbus asui talossa nuoren avovaimonsa,19-vuotiaan Lovely Rosalesin kanssa.
Lovely työskenteli talon viereisessä 7th Heaven- karaokebaarissa tarjoilijattarena ja orientaalisena tanssijana eli stripparina.
Sorbus oli kerran pyytänyt tyttöä sulkemisajan ulos maksamalla sadan peson baarisakon eli bar finen 7th Heavenin omistajattarelle ja tunnetulle Malaten parittajalle Mrs.Ongille työntekijänsä vuokraamisesta.
Sakko aina maksetaan käteen erillispalveluista.
Viikon päästä Sorbus jäi pysyvästi asumaan Lovelyn kanssa Singalong-kadun puutaloon,minkä hän oli miljoonan peson kontantilla ostanut Mrs.Ongilta.
Parille syntyi vuonna 1983 poikalapsi,joka ristittiin Malaten Santo Domingon kirkossa Raul Rio Ricardo Anderssoniksi.
Filippiiniläisittäin poikaa alettiin kutsua RJ:ksi (Aardjei) eli Raul Junioriksi.
Raul Seniorille alias Bengt Anderssonille Arska ojensi lähetystön kirjoittaman Reino Aspin suomalaispassin ja lentolipun Manilasta Helsinkiin ,ilmoittamalla hakevansa kahden päivän päästä taksilla "vangitun" MIA:lle eli Manila International Airportille.
Etsivät päättivät ajaa Abejuelan neuvosta Roxas Avenuelle illanviettoon Nautilus-yökerholle,Manilan aikoinaan jetsettien suosimalle kuuluisalle klubille,minkä julkisivu oli jo rappeutunut,mutta sisältä sai kylmää San Miguelia ja missä tytöt olivat suosiollisia.
Arska oli udellut johtuuko Nautilus-nimi jotenkin meren läheisyydestä vaiko läheisestä Caviten sukellusvenetukikohdasta,minkä japanilaiset Mitsubishin Katy-pommittajat tuhosivat 8. päivä joulukuuta 1941,päivän jälkeen Pearl Harborin tuhoissa tuhoa.
John Waynekin yhdessä sotakuvassa oli Caviten tukikohdassa torpeedoveneen kipparina.
Bernardo tai kaverusten keskuudessa Bernie vastasi,ettei klubilla ole mitään meren kanssa tekemistä,vaan
Nautilus merkkaa englanniksi paikkaa,missä "Men are naughty and girls are loose".
Bernie kertoi Arskalle Nautilusin baaritiskillä,että hän nuorempana kuului Malaten yhteen jengiin,mikä tappeli alituisesti naapurikaupunginosan Vito Cruzin jengin kanssa jokus verisestikin.
Nautilus oli jetsetin lisäksi paikallisten rikollispomojen huvipaikka.
Paikallista mafiaa hän ei niinkään pelännyt,vaan poliiseja,jotka osasivat rahastaa viattomilta Roxas Avenuella autoilla ja moottoripyörillä liikkuvia.
Silloin 50-luvulla bulevardi oli vielä Dewey Boulevard nimettynä amiraali George Deweyn kunniaksi.
Dewey löi espanjalaisen sotalaivaston Manilan lahden taistelussa v.1898.
Kerran, Bernie kertoi,kun hän oli myyntiharjoittelijana Magnolian suklaatehtailla ja esitteli ympäri Manilaa moottoripyörällään Magnolian uutta Chocolait-kaakaomaitotuotetta,hänet pysäytti moottoripyöräpoliisi aivan Nautilusin edessä.
Berniellä oli silloin uusi musta BMW R35-moottoripyörä.
Poliisi oli kysäissyt ajokorttia ja pyytänyt Bernietä näyttämään osaako hän panna kaikki vaihteet päälle:
--Uno,dos,tres...Qwarta!
Bernie oli inttänyt,ettei bemarissa ole kuin kolme vaihdetta eikä neljättä Quatroa.
Poliisi oli ärjäissyt,ettei ollut pyytänyt Quatroa vaan Qwartaa...irtonaista rahaa..senkin kuuro!
jatkuu.
Chrisin davaolainen amatöörikaveri Louis Garcia oli onkinut radiolaitteesensa keskustelun,missä joku Shanghai oli puhunut Yamashitan kullasta,jostain Finntriosta ja Yokohama Marusta.
Louis oli halunnut viestittää asiasta,koska tunsi Chrisin olevan yhden suomalaisen radioamatöörin ystävä.
Arska oli ottanut yhteyttä keskusrikospoliisiin mahdollisista johtolangoista ja rekisteröidyistä suomalaisista Suomen Manilan suurlähetystön tilastoista..
Palautteena Manilan suurlähetystöstä oli tullut viesti,ettei kyseisiä suomalaisia ole missään kirjoissa.
Filippiinien Bureau of Immigration and Deportationin (BID) eli muukalaisviraston pääkanslerikin oli ilmoittanut suurlähettiläälle,ettei heidän kirjoista ole löytynyt tietoja edes kyseisten henkilöiden saapumisesta maahan Manilan kansainväliselle lentokentälle,puhumattakaan viisumihakemuksista pidempään oleskeluun maassa.
BID:n päällikkö oli vielä lisännyt,että lisätutkimukset vaatisivat lisärahaa,mieluummin dollareita,koska muukalaistoimiston arkistohaut olivat vielä manuaalisia.
Filippiinen valtion keskustiedusteluvirasto NBI eli National Bureau of Investigation ei myöskään lähtenyt liikkeelle varojen puutteesta ja koska "haamusuomalaiset" eivät vaarantaneet maan sisäisiä asioita.
Suomen Manilan suurlähettiläs oli teleksissään ulkoministeriöön ja kopiona keskusrikospoliisiin valitellut,että lisätutkimukset korjaantuvat maassa rahalla eikä protokollalla.
Usein tutkimukset jäävät tallaamaan paikoilleen voitelurahojen puutteesta ja tvallisen modus operandin mukaan kyseinen virkamies siirtää asian toiselle..jne.
Kyseessä on amerikkalaisten filippiinoille lahjoittama "Pass the buck and red tape"-systeemi yleisesti hyväksytyssä lahjussysteemissä.
 |
| BID Magallanes Drivellä Manilan Intramurosin alueella |
Oli kestänyt melkein kaksikymmentä vuotta radioryöstöstä,kun Suomen Manilan suurlähetystön aulaan Paseo de Roxasin Avenuen varrella sijaitsevan korkean Bank of the Philippine Islandsin pankkirakennuksen 14. kerrokseen ilmestyi hissistä keski-ikäinen ja antropologisesti suomalaisen näköinen kookas ja isopäinen mies.
Suomalaisen miehen toinen suomalainen tunnistaa jo kaukaa. Jos vielä tämä avaa suunsa englanninkielellä,niin sen etutavulle painottunut intonaatio paljastaa heti kansallisuuden.Ruotsalaiset taas laulavat englantiaan ja lausuvat J-kirjaimet J:nä. Ulkomuodoltaan suomalaisen miehen tunnistaa myös löntystävästä kävelytyylistä,mikä ei ole hienostunutta ranskalaisten kadulla tepastelua.Suomalainen voi olla kookas kuin John Wayne,muttei kävele yhtä kevyen ballerinamaisesti kuin Marion (John Waynen oikea ristimänimi).
Pukeutumisessaan suomalainen mies käyttää hyviksi ja kestäviksi kokemiaan vaatteita,eteläisissä kaukomaissa yleensä silittämätöntä lyhythihaista epolettipaitaa ja kuluneita dongareita taikka shortseja.
Mustissa loufereissa taikka avosandaaleissa hän yleensä käyttää harmaita nilkkasukkia.
Hän ei antaudu muodin sesonkivirtauksiin.
Aulassa seisoi tämän näköinen ja harmaantunut mies kyselemässä filippinoreseptioneidiltä panssaripleksilasin luukusta konsulia taikka suurlähettilästä.
Mies lykkäsi koivuvaneritiskin luukusta sisään Ruotsin kuningaskunnan passin,vanhan vaaleanpunaisen suomalaisen AB- ajokortin sekä viinakortin.
Kauniihko malaijiverinen sihteerikkö,jonka sysimusta tukka oli kerätty nätille nutulle niskaan helmikammalla, heti passin nähtyään kysäisi:
--You Swedish?
Mies vastasi kankealla ja puutteellisella englannillaan:
--No Swedish..me Finnish..lookie...lookie driving licence and "wine" card ..Miss!
Filippiinasihteerikkö oli pyytänyt miestä istumaan aulan koivurunkosohvalle,missä pari filippiinanaista oli syvässä keskustelussa naimisiin menostaan suomalaisinssien kanssa Saudi Arabiasta.
Silitetyn paidan terävät hihaprässit kielivät,että mies voisi olla naimisissa filippiinan kanssa.Nämähän prässäävät miesten aluskalsaritkin vekeille.Vain poikamiehet pistävät niskaansa niinsanottuja "Drip and dry"-paitoja.
Lähetystön sisältä lukkojen takaa astui ovesta aulaan keski-ikäinen ja punatukkainen nainen harmaassa puolihameeesa.Valkoinen ja avokaulainen kauluspaita paljasti ruskettuneen ja kesakkoisen ihon leveän kultakaulaketjun alta.
--Asp Reijo..vaiko Andersson Bengt?
Nainen kysäisi mieheltä,ojentamalla Cartier-kellokättänsä.
--Waren Renja..konsuli.
Mies vaivalloisesti seisomaan noustessaan esitteli:
Aspin Reijo..eli Reiska..
Konsuli pyysi seuraamaan sisään ovesta,jota sinivormuinen filippiinovartija piti avoinna,nostamalla samalla valkoisen hansikaskätensä suikan reunalle saluutiksi.
Arskan työpöydälle oli tullut tiedote keskusrikospoliisista,että kuuluisan radioryöstön yksi epäilty oli ilmoittautunut Suomen Manilan suurlähetystöön.
Etsintäkuulutettu oli halunnut tulla haudatuksi kotikaupunkinsa multiin,koska pitkälle levinnyt maksakirroosi oli antanut lääkärin diagnoosissa tälle elinaikaa puolisen vuotta.
Keskusrikospoliisista oltiin määrätty,että radioryöstöä tutkinut etsivä lähetettäisiin hakemaan etsintäkuulutettu Asp Suomeen oikeudenkäyntiä varten.
Toiset kaksi epäiltyä eivät enää olleet elävien kirjoissa,vaan Sibuyan-lahden haiden syöminä.
Lisäksi ilmoitettiin,ettei vangittua tarvitse kahlita käsirautoihin,koska mies on osaltaan kärsimässä kovempaa tuomiotaan,kuolemaa, sairautensa takia.
Arskalta nimismies oli kysäissyt,miltä tuntuu eläkeläisenä lentää kaukoitään Suomen valtion kustantamana.
Arska kertoi vihaavansa kuumuutta ja että koko radioryöstö oli mennyt fiaskoksi virallisen tahon hyssyttelyn takia skandaalijutussa.
Hän haluaisi henkilökohtaisesti päättää koko jutun.
Hänen etsiväkarriäärinsä aikana yhtäkään rikosjuttua ei ole jäänyt rikospoliisin mappeihin selvittämättömänä.
Etsivät Arska ja Abejuela ajoivat rämisevällä Corollalla aluksi Mabinilta suoraan Quirino Highwaylle,missä tehtiin katutöitä.He joutuivat liikennesumassa kiertämään Roxas Boulevardin kautta ja tekemään U-käännöksen takaisin Quirinon toiselle puolelle,mistä Abejuela kiroillen ja äänimerkkiä tyytäten siksakkasi paikallisella tavalla autojen välistä oikealle Malaten kaupunginosaan,missä sivukaduilla oli vähemmän liikennettä.
Corolla lopulta pysähtyi kovalla kolinalla Singalong-kadun yhden sateen haalistaman puutalon eteen.
Autosta oli ajossa irronnut pakoputki takakumilenkistään "kuolleissa poliiseissa" eli betonisissa vauhdinhiljennysmakkaroissa,mitä MMDA eli Metro Manilan Develpoment Authorityn katuosasto aina tykkäsi valaa autoilijoiden kiusaksi.
Sorbus eli Aspin Reiska asui vanhassa yli satavuotiaassa puutalossa,mikä ihmeen kaupalla oli selvinnyt II maailmasodan pommituksista ja alituisista shantytown-tulipaloista sekä vuotuisista taifuunivieraista..
Manilassä näitä asumuksia,mitä ajan mittaan ollaan korjattu,kutsutaan barong-barongeiksi eli hökkeleiksi siitä,että korjausmateriaalit sattuivat tulemaan taifuunin lennättämistä aaltopelleistä tai muista tropiikin luonnovoimien heittämistä rakennusjätteistä.
Sorbus asui talossa nuoren avovaimonsa,19-vuotiaan Lovely Rosalesin kanssa.
Lovely työskenteli talon viereisessä 7th Heaven- karaokebaarissa tarjoilijattarena ja orientaalisena tanssijana eli stripparina.
Sorbus oli kerran pyytänyt tyttöä sulkemisajan ulos maksamalla sadan peson baarisakon eli bar finen 7th Heavenin omistajattarelle ja tunnetulle Malaten parittajalle Mrs.Ongille työntekijänsä vuokraamisesta.
Sakko aina maksetaan käteen erillispalveluista.
Viikon päästä Sorbus jäi pysyvästi asumaan Lovelyn kanssa Singalong-kadun puutaloon,minkä hän oli miljoonan peson kontantilla ostanut Mrs.Ongilta.
Parille syntyi vuonna 1983 poikalapsi,joka ristittiin Malaten Santo Domingon kirkossa Raul Rio Ricardo Anderssoniksi.
 |
| Lovely ja Raul Juhart 2008 |
Raul Seniorille alias Bengt Anderssonille Arska ojensi lähetystön kirjoittaman Reino Aspin suomalaispassin ja lentolipun Manilasta Helsinkiin ,ilmoittamalla hakevansa kahden päivän päästä taksilla "vangitun" MIA:lle eli Manila International Airportille.
Etsivät päättivät ajaa Abejuelan neuvosta Roxas Avenuelle illanviettoon Nautilus-yökerholle,Manilan aikoinaan jetsettien suosimalle kuuluisalle klubille,minkä julkisivu oli jo rappeutunut,mutta sisältä sai kylmää San Miguelia ja missä tytöt olivat suosiollisia.
Arska oli udellut johtuuko Nautilus-nimi jotenkin meren läheisyydestä vaiko läheisestä Caviten sukellusvenetukikohdasta,minkä japanilaiset Mitsubishin Katy-pommittajat tuhosivat 8. päivä joulukuuta 1941,päivän jälkeen Pearl Harborin tuhoissa tuhoa.
John Waynekin yhdessä sotakuvassa oli Caviten tukikohdassa torpeedoveneen kipparina.
Bernardo tai kaverusten keskuudessa Bernie vastasi,ettei klubilla ole mitään meren kanssa tekemistä,vaan
Nautilus merkkaa englanniksi paikkaa,missä "Men are naughty and girls are loose".
Bernie kertoi Arskalle Nautilusin baaritiskillä,että hän nuorempana kuului Malaten yhteen jengiin,mikä tappeli alituisesti naapurikaupunginosan Vito Cruzin jengin kanssa jokus verisestikin.
Nautilus oli jetsetin lisäksi paikallisten rikollispomojen huvipaikka.
Paikallista mafiaa hän ei niinkään pelännyt,vaan poliiseja,jotka osasivat rahastaa viattomilta Roxas Avenuella autoilla ja moottoripyörillä liikkuvia.
Silloin 50-luvulla bulevardi oli vielä Dewey Boulevard nimettynä amiraali George Deweyn kunniaksi.
Dewey löi espanjalaisen sotalaivaston Manilan lahden taistelussa v.1898.
Kerran, Bernie kertoi,kun hän oli myyntiharjoittelijana Magnolian suklaatehtailla ja esitteli ympäri Manilaa moottoripyörällään Magnolian uutta Chocolait-kaakaomaitotuotetta,hänet pysäytti moottoripyöräpoliisi aivan Nautilusin edessä.
Berniellä oli silloin uusi musta BMW R35-moottoripyörä.
Poliisi oli kysäissyt ajokorttia ja pyytänyt Bernietä näyttämään osaako hän panna kaikki vaihteet päälle:
--Uno,dos,tres...Qwarta!
Bernie oli inttänyt,ettei bemarissa ole kuin kolme vaihdetta eikä neljättä Quatroa.
Poliisi oli ärjäissyt,ettei ollut pyytänyt Quatroa vaan Qwartaa...irtonaista rahaa..senkin kuuro!
 |
| Dewey Boulevard 1920-luvulla |
jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti