 |
| Faustilan hauturit vuoden 1961 kesällä pappilan portin edessä. Juhart 2010 |
Kertomukseni on jälleen puolifiktio,vaikka joku lukijoista voisi tuntea kyseessä olevan pikkukaupungin hautaustoimiston tirehtöörin kuvausten perusteella.
Kivipainona arkussa hiukan "kylmäkuljetus-" eli ruumisautoasiaa kotimaasta ja kahdesta muusta Jussin asemamaasta .
Jussi L.
Kevättalvella 1961
----------------------------------
Hautausurakoitsija Arvo Faustila piti itseään pikkukaupungin seurakunnan yhtenä työnantajana.
Toisiksi kirkon työnantajiksi hän katsoi aluesairaalan synnytyslaitoksen,kunnankätilöt sekä Amorin.
Arvon mustan Volvo-hautausauton ilmestyminen kirkkokonttorin portille takasi leivän ja palkat seurakunnalle allegorisessa mielessä.
Papithan valtion evankelisluterilaisessa kirkossa olivat valtionvirkamiehiä.
Jussin isä seurakunnan kappalaisena ansaitsi vuoden 1957 verokalenterin mukaan vuosituloina n.720.000 silloista Suomen markkaa eli n.60.000 markkaa kuukaudessa.bruttona.
Viisihuoneisesta kappalaisen pappilasta asuntoetuna hän ei maksanut vuokraa,mistä verottaja miinusti tietyn jonkinlaisen prosentin.
 |
| Pappilan kulma v.1962 helmikuussa. Juhart 2008 |
Kappalaiska perheen talouspäällikkönä pystyi keinottelemaan koulukuukaudet läpi erinomaisilla säästökyvyillään juostessaan kaupoissa tarjousten perässä.
Pappilan keittiön kommuutissa eli kylmävarastossa oli varastoituna säilöttyjä avomaakurkkuja,syksyllä poimituista puolukoista tehtyä puolukkahilloa,savupotkaa ja jopa pohjoisesta sukulaisten lähettämä lakkapönttö.
Valmisvaateostoja kappalaiska minimoi kutsumalla Viitasaarelta pappilan hoviräätälin Uuno Närhen parsimaan,harsomaan ja kraataroimaan pesueelle alennuksesta ostetuista kangaspaaleista pitovaatteita.
50-luvun alussa Jussi oli saanut Uunon isän sotilasmanttelista tehdyn kaksirivisen pompan,jota kutsuttiin myös ulsteriksi.
Se päällä papinpoika v.1953 keväällä poseerasi iisalmelaisen arkkutimpuriukkinsa Juhon hautajaisissa baskeri syvällä korvilla..Perheen tytöt puolestaan olivat saaneet pyhämekoiksi pappilan hoviräätäli Uuno-sedän valmistamat skottiruudulliset hameet,äidin löydettyä jostain kangaskaupasta "halavalla" kangaspaalin.
 |
| Jussi ulsterissaan ja baskerissaan Iisalmessa ukin hautajaisissa v.1953 vakava virkailme kasvoillaan. Jussin edessä nuorempi Maija.pikkusisko talvihaalareissaan. |
Jollei Uuno istunut pöydällä,niin hän kävelykeppinsä nojaten piirsi kaavoista kankaalle räätälinliidulla valkoharmaita linjoja kuin kauppalan rakennustoimiston asemakaavoittaja.Uuno-sedän vasen jalka oli jalkaterää lyhyempi kuin oikea.
 |
| 1940-luvun sota-ajan saattokuva , hauturina 1936 Chevrolet Lahdessa |
V. 1961 Faustila omisti jo kaksi hautausautoa uuden 1961-mallisen Plymouth Suburbanin tullessa kaveriksi vanhan drotskamallisen Volvo-palvelijan rinnalle. Tavallisesti ei tiedetty,että hautaustoimistot,kuten taksiyrittäjät saivat hankkia autonsa verovapaasti ammattinsa harjoittamiseen. Arvo oli aloittanut hautuuajonsa kauppalassa 1928-mallisella Flint-hauturilla.Flintistä Amerikassa myöhemmin tuli General Motorsin Buick.
Pappeja Arvo silti katsoi virkaveljikseen.
Eivät kaikki Arvo Faustilan arkuttamat vainajat kuuluneet kirkkoon!
Hän hoiti siviilirekisteriläiset,agnostikot ja ateisitit hautaan seppelein ja kukkavihoin yhtä juhlallisesti ja kunnioittavasti seurakunnan uuden modernin kappelin hautausmaalle,mikä sijaitsi uskovaisten kalmiston takana.
Seurakunnan savolaissyntyinen ja suosittu kansanpappi sekä kappalainenkin suostui hautaamaan vainajat erilaisista uskonnoista,uskonnottomuuksista ja poikkeavista elämänkatsomuksista huolimatta.
Uskonnottomien omaiset näin saivat rauhallisin mielin palata koteihinsä nauttimaan hautajaiskahvia ja heittämään epäilyksensä sivuun kappalaisen kauniista siunauspuheesta,että taivastiellä matkaava pääsisi jonkinmerkkiseen paratiisiin eikä sinne sosialistisen koksipuolen helvettiin tai sen esikamareihin odottamaan vihonviimeistä tulista kohtaloaan infernossa..
Seurakunta sai maksun hautapaikan myymisestä sekä vuosittaisesta haudan hoidosta ja Arvo puolestaan laskutti omaisia erinäisistä hautauskuluista,kuten suruadresseista, kuolintodistuksen kirjoittamisesta,arkusta,kukkaseppeleistä ja tietenkin hautausauton käytöstä.
Arkut valmistettiin itse omissa tiloissa.
Arvo oli hankkinut arkkuliikkeeeseensä sodan jälkeen ruumisautoksi hän 1938-mallisen kuusisylinterisen Packard 120:n Turusta..
Arvo muistaa Pohjanmaalla syntyneenä,että hänen nuoruudessaan vainajat vietiin talvisin sairaalaan hevosreellä ja jopa vesikelkalla.Maaseudulla ei ollut silloin hautaustoimistoja,kuten kaupungeissa.
Hän oli kerran 30-luvulla Helsingissä nähnyt Liisankatu 25:ssä komean Mikko Monosen ruumisarkkuliikkeen ja yhtä komean 1936-mallisen Chevrolet-ruumisauton liikkeen edessä.
Siitä hänessä oli syttynyt kipinä hautausurakoitsijaksi.
 |
| Entisöity Monosen 1936-mallinen Chevrolet-ruumisauto |
Arvoa pani hymyilyttämään myöhemmin 60-luvulla,kuullessaan radiosta Liisankadulla-kappaleen,mitä Lauluyhtye Muksut esittivät sanoin.."Vessa.vesiposti,makuukamari ja huone...Samassa talossa Liisankadulla kuin Matti Makkosen ruumisarkkuliike..."
Laulu viittasi selvästi Liisankatu 25:n Monosen hautaustoimistoon.
Pienen lounaissuomalaisen jokirantakaupungin seurakunta oli nousemassa varakkaaksi yritykseksi omistaessaan monta hehtaaria sokerijuurikasmaita ja ostaessaan kovalla rahalla virkistysalueen järven rannalta,puhumattakaan vuonna 1961 pappilan pihalle rakennetusta uudesta tiilisestä seurakuntatalosta.
Moni vasemmalle kallistunut seurakuntalainen erosi kirkosta luullessaan pappien jo pöhöttyvän tuloista.
Seurakunnan taloutta hoitamaan hankitiin oikein Turun Kauppakorkeakoulun käynyt ekonomi,joka istui uudessa kirkkokonttorin siiven omassa taloustoimiston maisemakonttorissa tekemässä tilinpäätöksiään.
Ennen uuden seurakuntatalon valmistusta 60-luvun taitteessa Arvo käväisi vanhassa kirkkokonttorissa puupappilan naapurissa asioillaan ,kuten kuolinilmoitusten viennissä ja laskutuksissa palveluistaan seurakunnalle.Samalla hän pääsi tiedonjyvälle seurakunnan asioista keskustellessaan silloisen Salli-kansliti-taloudenhoitajan kanssa,jopa vihjeitä kuolemantapauksista kaupungissa uusien asiakkaiden saamiseksi.
Kaupunkiin oltiin silloin perustettu toinen hautaustoimisto kilpailijaksi.
Arvolla meni hyvin hautausalalla 60-luvulla ja taloon hankittiin vuonna 1966 uusi Dodge Polara-hautausauto Plymouthin lisäksi.
Vanha Volvo oltiin myyty yhdelle maaseutuhautausurakoitsijalle.
Arvon 1961-mallista Plymouth-hauturia TAO-13:sta kiidätti sivuventtiilinen kuutoskone,mutta Dodge Polarassa vainajat pääsivät lepoon oikein V-8-moottorin hyrinässä.
Pappilan Jussi oli nähnyt kuvan jossain 80-lukuisessa V-8-Magazinessa Arvon entisestä Plymouth-hauturista vaaleanpunaisena.70-luvulla.
Jenkkiautofaninä hän yritti ostaa Arvolta autoa,muttei tirehtööri suostunut myymään sitä vielä.
Ruumisauto oli alaosaltaan musta ja katoltaan valkoinen ja sen takapuskuria oltiin alennettu keskeltä arkkulavetin takia.
Arvo ihaili amerikkalaista vapaata yrittämistä ja Walter.P.Chryslerin tuotteita.
Hautausurakoinnista pääsi hyvin leipään kiinni,vaikka harva uskaltautui vapaaehtoisesti alalle.
Yleensä liike ja ammattiaito siirtyivät isältä pojalle tai tyttärelle.
 |
| 1966 Dodge Polara 880 9-passenger Station Wagon |
 |
| Kustom-maalattu 1961 Plymouth 2-door Suburban STW |
 |
| Ruotslaisvalmisteinen 1951-mallinen Volvo V834-ambulanssi. Arvon hauturi pohjautui samalle rungolle ja etuosalle,vaikkakin Suomessa koritettuna. |
Vainajien arkkuja ei yleensä avattu kuin omaisten pyynnöstä.
Ruumisauton näkeminen kadulla tai kirkon kuolinkellojen harvojen lyöntijen kuuleminen kellotapulista saivat muut kuolevaiset ajattelemaan ja suremaan omaa kuolemaansa hetkeksi.
Hautojenkin äärellä vainajan omaiset surivat enemmän tulevaa omaa kuolemaansa kuin omaisen poismenoa.
Hautausurakoitsijan tehtävänä useasti oli tukea vanhempia omaisia mahdollisissa sydäninfarkteissa ja estää
surevan putoamista hautakaivantoon
Suomalaisessa kehdosta hautaan-hoivauskulttuurissa estettiin omaisilta sekä vastasyntyneen että poismenneen näkeminen erikoisena tabuna.
Vasta 70-luvulla aviomiehiä päästettiin sairaaloiden synnytysosatojen lapsenpäästöhuoneisiin auttamaan vaimojaan hengitysharjoitteluissa synnytyskipujen lieventämiseksi.
Monet urheat tulevat isät silti pyörtyilivät verenkattaman ja limaisen vauvan ensirääkäyksessä.
Ennenvanhaan mamman tai vaarin kuoltua,vainaja pestiin ja puettiin maalla tuvan pöydällä kutsutun ruumiinpesijän ja talon naisvoimalla.
Sen jälkeen vainaja pantiin riiheen lepäämään.kunnes isäntä kävi hakemassa kylän arkkutimpurilta kistun hevoskärryillä- tai reellä ja kuten mainitsin aiemmin jopa vesikelkalla.
Enimmäkseen arkkujen ulkoverhoilu oli mustaa kangasta.
Arkkuunpanemisen jälkeen kansi jätettiin auki itkijämummojen aloittaessa valituksensa,jota voi kestää vuorokausia äänien kähentymiseen saakka.
 |
| Jussin Juho-ukki ,iisalmelainen arkuntekijä Juhart 2011 |
Kuuluisin ja ehkä viimeisin itkuvirsien kaulaja oli Domna Hilipantytär Huovinen (20.1.1878 Vuohinsalmi-
18.5.1963 Suomussalmi),joka lauloi vienankarjalaisia itkuvirsiä sekä häissä että hautajaisissa.
Muita häntä edeltäviä itkijämummokuuluisuuksia olivat Matjoi Plattonen ja Oksenja Mäkiselkä.
Maaseutuhautajaiset päättyivät kymmenruokalajisiin ruokajuhliin maatalon pihalle pystytettyjen valkoliinaisten ja pitkien pöytien ääreen.
Siinä aterioivat kylki kyljessä kylän rahvaiden,talonpoikien ja torpparien perheetkin.
Vanha sananlasku sanookin,että "Moniruokainen on köyhän lapsi".
Tonen vanha sanalasku samoin sanoo "Jossei auta viina,terva eikä sauna,niin sitten kaivetaan hauta".
 |
| Hautajaissaatto 30-luvulla Iisalmessa |
Arkut oltiin asetettu seisomaan liikkeen seinää valokuvausta varten vasten.poismenneiden konnien seistessä niissä kokopuvuissa ja mursunviikset suittuna.
Arkkujen vieressä seisoi itse hautaustirehtööri kämmen napoleonimaisesti rintanapin alla takin sisässä. Maassa seisova hautaustoimiston pahvinen mainoskylttti reklamoi edullisista tarjouksista.
 |
| Kentuckyläinen hautaustoimisto J.H. Churchill 1880-luvulla. |
 |
| Jesse James.Kuolinkuva. |
Suurelta osin amerikkalainen ja vainajan hautaanvienti mustin hevosvaunuvaljakoin on saanut alkunsa Iso-Britanniasta.
Hautaustoimistot vielä tänä päivänä Iso-Britanniassa käyttävät hautausautojen sijasta tilauksesta lasista ruumisvaunua,jota vetää musta hollantilainen freesialaishevosparivaljakko.Jussi on nähnyt myös valkoisia ruumisvaunuja ja parivaljakoita,etenkin intialaisten kristittyjen hautauskulkueissa.
V.1914 lailla kiellettiin hevosten päähän pistetyt mustat sulkatöyhtöt,hevosten päiden alkaessa roikkumaan alas painosta. Tilalle otettiin kevyet mustaksi värjätyt strutsinsulkatöyhtöt.
Hautaustoimiston johtaja tai määrätty hautaustoimiston surusattueen johtaja kulkee ruumisvaunun edessä puketuneena mustaan frakkiin ja mustaan silinterihattuun.
Ennen kadullakulkijat paljastivat päänsä saattuen kulkiessa ohi,mutteivät enää kiireessään.
Saattueessa Rolls-Royce-,Mercedes,Jaguar-,tai Daimler-ruumisauton perässä vainajan seuraavat omaiset mustissa jatketuissa loistoautoissa hautausmaalle.
Ruumisauton takaosan katolle yleensä on asetettu leveä kukkaseppele kukallisin saattokirjaimin,kuten Good-Bye Mom.Good-Bye Dad jne.
 |
| Musta freesialaisparivaljakko ja lasinen ruumisvaunu. |
 |
| Rolls-Royce hearse. |
 |
| 1978 Cadillac Superior hearse in a Manila garage. |
 |
| 1980 Cadillac Miller Meteor 3-ways hearse in Manila |
 |
| Horse-driven hearse in Manila ca.1900s. |
 |
| Pappilan piha seurakuntaloln kirkkokonttorisiivestä nähtynä v.1961 Vanhan kirkkokonttorin ikkuna oikeanpuolisessa talossa sekä kanslistin asunnon porstua. |
--------------------------------------------------------------------
Arvo Faustilan astuttua silloin vuoden 1960 kevättalvisena aamuna kello yhdeksältä kirkkokonttoriin.
Volvo- ruumisauto seisoi kadunvieressä pesusta ja vahauksesta mustanpuhuvan kiiltävänä .Arvo ei koskaan ajanut pölyisellä eikä kuraisella autolla.
Ruumisauton katolla kiilteli auringonsäteissä kullatun pallon päässä kultainen risti,mikä oletettavasti symbolisoi paratiisin kultaista tienhaaraa taivastien viittana.
Auton isojen sivuikkunoiden takana riippuvat valkohapsuiset verhot voisivat yhtä hyvin kuvata Pietarin portin motellin hengenravintolan kabinetin gardiineja..
Arvo seisoi kirkkokonttorin korkean puutiskin ääressä mustassa virkapuvussaan valkoisten kalvosimien levätessä vihreän kirjoitusalustan päällä.
Mustan borsansa hän olo pistänyt ovenviereiseen hattunaulakkoon.
Hän hypisteli käsissään mustetyynyä, keikuttelemalla sitä nupista kirjoitusalustalla kuin kiikkustuolia kysyessään vanhaa Remington-kirjoituskonetta naputtavalta Salli-kanslistilta:
--Vilauttausitkos minulle sitä kuolintodistuskirjaa Salliseni?
Ruskeapermanenttinen kanslisti nosti vähäksi aikaa päätään mitteistään,vetämällä tabulaattorilta äkäisellä räikäyksellä kirjoitetun kuolintodistuksen,minkä välistä sininen kalkkeripaperi oli värjännyt etu- ja keskisormen päät.
Salli vastasi ärtyneenä takaisin sormenpäidensä tuhraantumisesta:
--Sää Arvo olees sit oikke maanvaiva tääll konttoris!
--Jos kirkkoherra tai kappalaine astusivas nyt sisää,nii mitäs mää sanosisi niil,kun sun näpeissäs on kualintoristuskirja?
--Sun ittetekemäs kualintoristukse ovas kyl siihe kirjattuna,mut noi muut kunnansairaalast tulneet toristukset ei ol virallisest sun heinii,ellei omaiset ota suhun yhteyt!
Arvo vastasi:
--No minähän voisin vastata,että oon laskutusasioissa ja miksi sinä pelkäät niin paljon pappeja!?
Kanslistin kasvoille levisi yhtäkkiä kirkas puna,koska hän oli jo vuodesta 1949 pikkaisen ihastunut seurakuntaan tulleeseen savolaiseen pastoriin.
Noustessaan tuoliltaan hän suoristeli harmaan jakkupukunsa hametta polviensa suojaksi,astelemalla paksuhkoilla tummanruskeilla saumanailoneilla verhotuilla säärillään ja nilkoillaan puiselle arkistokaapille.
Arvo seurasi katseella kanslistin sääriä,mitkä nilkoista olivat turvonneet kävelykengistä ulos pursuen.
 |
| Remington 11-kirjoituskone 1920-luvulta. |
Arvo köhäytti kurkkuaan ,jolloin Salli puuskuttaen oikaisi itsensä suoraksi ja käveli kanslian ikkunaan vilkaisemaan verhojen välistä,mitä pihalla mahtoi tapahtua.
Salli tunnettiin Rummunlyöjänkadulla liikenteen laskijana ja ihmisten menojen sekä tulojen tarkkailijana.
Hänen kadunpuolisen makuuhuoneen ikkunan pitsiverhot yleensä nähtiin heilahtavan pienestäkin liikkestä tai äänestä kadulla.
Pappilan piha näytti melko tyhjältä.
Vain kanttorilan kaksi albinolasta kurapuvuissa heitti hiekkalaatikossa santaa toistensa silmille
Salli näki pesutuvan avonaisesta ovesta pussahtelevan kuumia höyrypilviä pappilan rekolin paljaiden omenapuiden oksille.
Pyykki-Hilkka seisoi ovella kumiessussaan pyyhkimässä hikeä kämmensyrjällään otsaltaan.
Kankon vanha letukkakuorma-auto oli kippaamassa santaa viemärikaivantoon.
 |
| Pyykki-Hilkka ja kanttorilan albinot Juhart 2010 |
Salli astui tiskin ääreen läimäyttämällä mapin kovalla läiskätyksellä kirjoitusalustan päälle.
Salli tivahti tekovihaisena:
--No..katos nyt äkkii Arvo ja suariurus site ruumisautosas vinkumaa vainajie omaiste rapuil hautauksiis!
--Mää muute olisi vappaan viikonloppun,jossää halusis poikmiähen vaikk pistäytyy kaffel mun lukaalissan!
Kirkkokonttorin rapun ylätasanteella Arvo tapasi nokitusten seurakunnan savolaispastorin.
--No mittäesj se virkavelj Arvo siinä?!
Kappalainen tervehti kysymyksellä.
--Uotkos tuas laskuttamassa seurakuntoo?
Arvo vastasi avaamalla puvuntaskusta vetämänsä Panatella-sikaarilaatikon:
--Noh.. pienen laskun minä pistin sissään kauppalantalon vanhan kamreeriin hautuun ajosta.
--Puolet hautuulaskusta mänöö kauppalantalolle.
--Toisen puolen seppeleistä saa seurakunta maksaa,kun vanha kamreeri oli kirkkovaltuuston jäsenenenä kymmeniä vuosia.
Kappalainen vastasi tähän naurahtaen:
--Ja niin siinäkin kuolemassa raha vaenj vaihtoo omistajjaa!
--No täätyypä tästä männä huastattelemaan Sallija virka-asioessa!
--Terveesijä äedillesj!
Pastori astui sisään konttoriin.
Kanslisti suoristeli hihojaan ja suki permanenttiaan kädellään kirjoituskoneen ääressä.
Nopeasti sipaistu huulipuna oli levinnyt vasemman suupielen yli klovnimaiseksi vinoksi puolihymyksi.
--No Salli....mittäesj uot niin säekähtänneen näkönen?
Pastori uteli.
--Näätänkös minä niin rumalta,vaekka ajoen uamulla leukanj Philishaven sähkökonneella??
Pastori tokaisi perään tietäessään Arvon käyneen kiusaamassa vanhapiikaa.
Samoin pastori tiesi Arvon käyneen lunttaamassa vainajien omaisten osoitteita kuolintodistusmapista bisnekseensä.
Mutta niinpä Herran käsi on aina antava salaperäisin keinoin ja useasti vastalahjana pastori sai ilmaisen kyydin takaisin pappilaan Arvon ruumisauton etupenkillä hautausmailta.
--Mitenkäsj ne meijän vuojen kuusikymmentä tilinpiätökset ovat männeet?
Pastori kysäisi kanslistilta.
--Minuva on viimeaekoina mietityttännä palajonko myö suataisiin nettova,jos myytäesiin ne Kärkäntien varren sokerjjuurikahehtaarit.
--Tieteenniin myynti männöö kirkkovalatuuston käsiteltäväksj ja hyväksyttäväksj.
--Voetaesj niillä rahoella rakentoo sinne seurakunnan Lehemijärven rantapalstalle hirsjmökki.
--Seurakunnan partijolippukunnan Riitusjärven hirsjmökkiinj ee taravihe panna mittäenj siitä potista,kun partijopojat ovat keränneet jätepaperija tuonne pappilan alustakellariin ihan tääteenj.
--Myö ollaan käänynnä viikonloppusinj viemässä Axellsonninj Volvo-kuormurilla jätepaperija sanomalehen talon pihalle,mistä suatiin ilimaskeks käättää pualutuskonetta.
--Ollaan ostettu sieltä Kiikalasta meijän lippukunnan telettalueen nuapurin Pyölin isännän puretun riihen hirret hyvvään hintaan paperjkerräystuloilla.
 |
| Pastori tai oikeastaan kappalainen käskynjaossa kelokämpän edustalla Riitusjärven jäällä 1960-luvun alussa. Juhart 2010 |
--Suahaan meille sitten oekeenj nuaraspartijolippukunta!
--Se on vehkonnut ystävättärensä voemistelulehtorj Irja Bernoulli-Vesterän kanssa,että jos seurakunta ei huoli,niin ne pannoo yhessä oman pystyyn
--No...olisj se parempaa ja monipuolisempaa toemintaa tytöille kunniin voemistelu sisätiloissa tai villapaetojen ja- sukkien kutominen tai pianonsoitto Aaronin pianokouluvihosta.
--Olisj siinä tytöelle vaehtoehtonen tulevaisuus kuin jossaen Marttojen ja Herttojen virkkauskokkooksissa.
Pastori kuuli, astuessaan kirkkokonttorista ulos ja alas kirkkokonttorin ja pappilan väliselle käytävälle, pyykkituvasta pyykkäri-Hilkan kikatusta.
Arvon ruumisauto seisoi vielä takorautaportin edessä.
Pastori käveli nahkapohjaisissa sisäkengissään märälle ja kellastuneelle puutarhan nurmikolle uteliaisuudessaan kuuntelemaan,mitä pesutuvassa oli käynnissä.
Hän jopa uskaltautui kurkkamaan ovelta pesutuvan höyryyn.
Hän näki Arvon puristelemassa kylmillä kuoppaajansormillaan Hilkkaa takaapäin rinnuksista kumiessun alta,pyykkärin käsivarsien ollessa syvällä pesusoikon lipeävedessä.
Hilkan kimeä kikatus kaikui pesutuvan tiiliseiniltä.
Arvo kiusasi:
--Ootkos ollut uskollinen sille taikinanvaivaajasulholles?
Hilkka kimitti:
--Kylmää ole ainaski olnu kirkkokuaron harjotuksis..aikun sun näppis on kylmät..Arvo!
Arvo kiusasi lisää:
--Oletkos jo kerinnä menemään kihloihin?
Hilkka vastasi:
Kylme menttin viime pääsisäisen---aiku sun sormes on kylmät!
Arvo kiusasi vielä lisää:
--Ei sinun sulhases ylettyisi lyhkäsillä taikinanvaivaajan käsillään ees takkapäin puristelmaan sinuva,saatika raapimaan perräänsä pullataikinan lisämauksi.
--Ossaakos hän tehä mittään muuta makkeempaa kuin sokuripullia?
Hilkka vastasi:
--Ei se ol kerinny,kun asutaan eri korttereiss!
Arvo kysäisi:
--Antaisikkos minun koittoo?
Hilkka vastasi :
--Emmää tiärä--kussun kärekki ova niin kylmät kun vainajal!
Pastori kääntyi pesutuvan ovelta jokseenkin sekavin mielin, kiiruhtamalla nurmikon poikki pappilan keittiön kivirappusille,missä hän istualtaan karisteli kengistään santaa kuuihavuille.
--Meijän huushollissa ovat ihmistyöt makkuukamarissa piättynnä vuonna viiskymmetäkaksj viimeisen lapsen piästön jäläkeen.
--Pastorska on alakanna seurustelemaan oekeen voimistelumaisterinj ja nuaraan kanssa.
Pastori vihoitteli itsekseen.
--O tempora o mores!
--Arvopa se on ansainna oekeen kylymäkätisenj viran!
--Kaepa oman makkuukamarinsa vuoteessa tämä nousoo seisaalleen hääyönään,kun vaemo kehhaesee sille,että "Voi Kiesus kun sinulla on kylymät jalat!"
Sitten Arvo vastaa seisaaltaan vaimolleen,että "Näin kahen kesken minnuinj nimmeinj on Arvo!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti