perjantai 4. heinäkuuta 2014

Brittiautojen maihinnousun jatkoa.Vihtorin vaivat.Vauxhall-stoori.


David Lonsdale alias
David Stockwall
Scribbs Garagen
taksikuskina Heartbeat-
televisiosarjassa.
Autona 1948 Vauxhall
Wyvern L.

Hyppään brittiläisten automerkkien aakkosissa A:sta V:hen,koska BMC-British Leyland ja General Motors yhdessä toivat Suomenmaahan suurimman osan brittiautoista.Rootes ja Standard-Triumph jakoivat pienemmät siivut tuontipiiraasta muutaman muun itsenäisen merkin kanssa.
Vauxhallin eri malleja v.1948 ja 1980 väliltä olin bongannut melkoisen määrän Salon kauppalan ja kaupungin kaduilla,koska Salon Automyynti Oy:n Ford-edustuksen rinnalla Salon Auto- ja Moottori Oy myi melkoisen määrän samana periodina amerikkalaisia ja brittiläisiä GM-autoja.Salolaiset kyllä kutsuivat leikillään autoliikettä Salon Auto- ja Mutteriksi.

          
      
  Yläkuva:1947 Vauxhall 10-4   
 Alakuva:2013 Vauxhallin
rautatieaseman pohjoisradan 
 sisäänkäynti
Venäläinen VOKSAL ydin-Lontoossa?
------------------------------------------------
Olen itse ollut töissä Vauxhallissa..en kylläkään Vauxhallin autotehtaalla,vaikka ikäni puolesta olisin hyvinkin voinut olla nauhatyössä Vauxhall Motorsin tehtailla Lutonissa,Bedfordshiressa.
Lontoon Vauxhallissa jelppasin filippiinokaveriani Joeta hänen yhden talonsa remontissa muutaman kesäkuukauden maalarina,timpurina ja yleishantslankarina.

Vauxhall kuuluu osana keski-Lontoon Lambethin boroughiin,missä mm. kuuluisa koomikko Charlie Chaplin oli syntynyt.Vauxhall-nimellä myös on erikoinen venäläinen yhteys Nine Elmsin L & SWR-rautatielinjan (London et Southwest Railroad)  aseman kanssa. Yhtenä versiona nimen oletetaan syntyneen vahingossa venäjänkielisestä VOKZALista eli "suuresta rautatieasemasta" venäläisen suuren delegaation vieraillessa asemalla.
Venäjän tsaari Nikolai I v.1844 vierailullaan käsitti samoin aseman olleen VOKZALin,josta muokattiin Vauxhall-nimi.

Toisena versiona pidetään v.1837 rakennettua ensimmäistä venäläistä rautatietä Pietarista Tsarskoje Selon kautta Pavlovskin palatsiin,minne oltiin tehty laaja virkistyspuutarha. V.1838 aseman yhteyteen oltiin myös rakennettu musiikki-ja huvipaviljonki,joka oltiin nimetty Voksaliksi Lontoon Vauxhallin "huvipuiston" kunniaksi.
Kolmantena versiona ollaan pidetty hollanninkielistä Wachtsaal-sanaa,odotussalia,koska Nine Elmsin asemalla oli sellainen suuri sali.

1841 Bradshawn  koko Britanniaa kattava rautatieaikataulu- ja opaskirja komeasti mainosti asemaa Vauxhallina.
Voksal on tunnettu jo paljon ennen v.1840 Aleksander Pushkinin runoissa,kuten v.1813 Nataliassa.
Englantilaisena yhteytenä lisäksi pidetään sitä,että englantilainen Michael Maddox oli suunnitellut Pietarin Pavlovskiin Vauxhallin puutarhat pienin teatterein ja konserttisalein v.1783. Yksi Vauxhallin puutarha sijaitsi lisäksi Birminghamissä,koska v.1740 perustettu Duddeston Hallin puutarha nimettiin 1800-luvulla Vauxhall Gardensiksi Lontoon Vauxhallin mukaan..
Kaiken venäläisen linkin kukkuraksi Lontoon Vauxhall Iron Worksissä ryhdyttiin valmistamaan v.1903 samanmerkkisiä autoja,joskaan koskaan ei Voksal Nivana,mutta kylläkin myöhemmin Vauxhall Vivana Lutonissa.

Vokshol Veloksi ,Vaiverni ja Petteri (Vauxhall Velox,Wyvern ja Bedford) kotikadulla (1947-61)
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

1948 Vauxhall Velox LIP.

Viimeisessä Mobilisti-lehdessä oli laaja tutkielma Vauxhall-autoista,etten laajemmin käsittele merkin historiaa ennen II Maailmansotaa 1910-luvun Prince Henry-mallein ja 1920-luvun Veloxein sekä 1930-luvun Cadetein.
Vauxhall Motorsilla oli vahva perinne saksalaisen Adam Opel AG:n ja myöhemmin GM:n kanssa teknisellä puolella.
Sen Bedford-kuljetuskalusto oli pohjimmiltaan amerikkalaista kansiventtiilikuutoskonein.
Nykyään taas melkein kaikki maassa tehdyt Vauxhallit viedään ulkomaille Opeleina. Bedford-merkki puolestaan on kuollut paketti- ja kuorma-autoina ,kaikkien GM:n pakettimallien ollessa pelkkiä Vauxhalleja.
Vielä v.1939 GM toi Britanniaan mm. Opel Blitz-kuorma-autoja Hampurista Southamptonin satamaan.Southamptonissa myös sijaitsi myös Opelien kokoonpanotehdas,missä koritettiin alustoille erilaisia kuljetusautoversioita.
1938 Opel Blitzin keulallinen alusta
Southamptonin satamalaiturilla
1938 Opel Blitz

Ensimmäiset näkemäni Bedford-kuorma-auto saapuivat sodan jälkeen Suomeen ja kotikauppalaani v.1948.Petteriksi niitä alettiin kutsumaan ja jokunen Petteri kävi kippaamassa santaa pappilan viemärityömaalle v.1953.Bedfordia oltiin toki tuotu maahan ennen sotaakin,kuten Vauxhallia,muttei kovin suurissa määrissä.
Ensimmäisen 1948-51 L-mallisen Veloxin taikka Wyvernin näin liikenteessä 50-luvun alussa Helsingintiellä Leinon rautakaupan kulmassa.Kummatkin mallit näyttivät ihkasamanlaisilta ja vain sisään kurkkaamalla voisi eroittaa Wyvernin halvemmalta vinyylisisustukselta ilman keskikäsinojia. Veloxin sisustus oli nahkaa ja sen kojetaulussa soi myös Lauantain toivotut lisähinnalla hankitusta autoradiosta (Pitkiltä aalloilta).

1959 ca.1951 Buckel Taunus ja
1948 Vauxhall L (Wyvern tai
Velox ) Salon Automyynti Oy:n edessä
1951 ca.Vauxhall Velox-arpajaisauton luovutus
Salon torilla


1948 Bedford O-sarjan
kuormuri pappilan
pihalla.
"Kipit pystyssä"
Juhart 2005
V.1947 eli syntymävuoteni Vauxhallit olivat lämmitettyjä 1939 Vauxhalleja sotaa edeltävin kuosein.
Yhdessä mustavalkoisessa Salon Turuntiellä n.1959 otetussa kuvassa musta L-sarjan Vauxhall Velox tai Wyvern seisoo Salon Automyynti OY:n Ford-edustuksen edessä 1951-mallisen saksalaisen Buckel- (Muna-) Ford Taunuksen takana.Vauxhall muistutti paljolti kutistettua 40-lukuista amerikkalaista GM-autoa,kun Ford Taunus,jota kutsuimme Muna-Taunukseksi pohjautui kutistettuun amerikkalaiseen 1939 Fordiin.

L-sarjan Vauxhall Wyvern liikkui  pienellä 1.4-litraisella kansiventtiilinelosella,kun taas Velox sai vauhtinsa 58-hevosisella 2.3.-litraisella kansiventtiilikuutosella.Kummatkaan eivät olleet mitään kovia kulkureita,Veloxin huippunopeudenkin melkein ylittäessä 120 kph:n haamurajan.Silloisilla suomalaisilla mutkaisilla santateillä ei sellaisiin nopeuksiin kukaan uskaltautunut.Turku-Helsinki välistä Valtatie Numero Yhtäkin alettiin suoristamaan ja asvaltoimaan v.1954
Turuntietä kunnostetaan.
Kuvassa 1948 Austin K4 -kuorma-auto
Hullu-Jussin edessä.

1952 Vauxhall Velox
V.1951 Velox ja Wyvern uusiutuivat kokonaan.Wyvern-nimi ilmeisesti oltiin annettu Vauxhallin halvemmalle mallille automerkin lohikäärmesymboolista,joka myös oli koristanut keskiaikaista Wessexin kuningaskunnan lippua.Nykyään kaikkien Opel-pohjaisten Vauxhallien maskeissa kiiltelee kromisena samainen lohikäärme.

Salolaisella TB-aseman omistajalla ja Salon Auto- ja Moottorin osakkaalla Einari Helanderilla oli  sysimusta 1952 Vauxhall Velox,jota itse pidin maailman rumimpana autona.
Veloxin takavalotkin näyttivät oudoilta syvennetyissä takalokasiipien kärjissä. Nykyään katselen senaikaista Veloxia toisenlaisin silmin,jotka näkevät sen eräänlaisena britti-GM:n transtlantisena luomisyrityksenä. V.1956 Velox-Wyvern-Cresta-sarjaa meikattiin prameammilla kromimaskeilla,kylkikeihäillä sekä kaksivärimaalauksin,jolloin Vauxhallit alkoivat enemmän näyttää pikkujenkeiltä.

1956 Vauxhall Wyvern-Velox/Cresta-brosyyri

1958 Helanderin TB-asema.
1952 Vauxhall Velox,1956 Opel
Rekord
ja 1958 Ford Fairlane.
Juhart 2010
Silti kotikauppalassa niitä ei suosittu yhtä paljon kuin saksalaisia GM-Opel Rekordeja ja Kapitänejä,joita varakkaampi keskiluokka osti puunattavaksi kotitalliensa edustoille.Suomalainen autonostaja luotti yhä saksalaiseen laatuun enemmän kuin brittiläiseen eivätkä saksalaiset ampuneet Opelin pikkujenkkimalleissaan yli tyylillisesti yhtä paljon kuin britit..Saksalainen oli konservatiivisempi malliensa uudistamisessa,jonka havaitsi mm. Mercedes-Benzin mallistosta,jota muokattiin joka 5. vuosi. Opel puolestaan muokkaili vain maskien hampaita kromiritilämaskeiksi  vuoteen 1958 saakka,jolloin Rekord-Kapitän-mallistokin saivat panoraamalasit ja Olsmobilemaiset koverat pystyritilähymynsä

1958 Opel Rekord Delivery

1958 Vauxhall Cresta


Kallion Repen Vauxhall
Velox PA taksi
TB-asemalla
Juhart 2010
thumbnail
V.1957 Vauxhallit uusittiin kokonaan,jolloin 4-sylinterisestä Wyvernistä muokattiin pienempi Victor-mallisto,jota britit kutsuivat FA-korimalliksi.Uudet Vauxhallit näyttivät silloin oikeilta pikkujenkeiltä panoraamalasein ja koiranjalkaikkunaraamein,uuden PA Veloxin ja Crestan saadessa jopa Oldsmobilen kaltaisen kolmiosaisen takalasin.Victor kerskui vielä kyljissään kromikeihäin,jotka olivat olleet Vauxhallin tavaramerkkinä jo 1910-luvulta asti.Victorin konepeittoakin koristivat kahdet vauhtipokkaukset.Veloxin takavalot seisoivat perässä pystyssä suurina punaisina ovaalivateina,joidenka yläpuolella pienet siiventyngät päättyivät parkkivaloihin.
Yksi sellainen uusi Velox seisoi pastellinkaksivärisenä myös kauppalan sillankulman pirssitolpalla ja muistaakseni sen omistajana oli Kallion Repe,jonka kaupunkilaiset myöhemmin tunsivat mobiilinakkikioskin omistajana Esterinkadun ja Helsingintien kulmasta Bio-Salon leffateatteria vastapäätä.

1958 Vauxhall Victor FA
Repen nakkariautona oli silloin aaltopeltikylkinen Citroen HA-pakettiauto,mielestäni toiseksi rumin auto Citroen 2CV:n jälkeen..
Vauxhall FA-FB Victoreita kylläkin kauppalassa näkyi enemmän kuin PA Veloxeja ja 60-luvun taitteeseen tullessa kummatkin mallit olivat karistaneet kyljistään ja kuonoistaan kromiheepeleensä pelkistetyimmin korein.Pian Victorit ja Veloxit jälleen saivat uudet korinsa ja pian itsekin pääsin oikein kunnolla oikean uuden 60-lukuisen ja  6-sylinterisen Veloxin liukkaalle takapenkille pelkääjäksi .


1960 Salon kaupungin 1954-55 Bedford A Perkon kaupan
kulmalla Turuntiellä.
Kulkueen aiheena "Krouvista kaupungiksi.
V.1960 Salo sai kaupunkitittelin.

1960 Bedford J Postinkulmalla.
Kuva c.Mika Aarnio
Bedford Vauxhallin tavaramallina ja kuorma-autona tuli melko suosituksi kauppalan ammmattiautoilijoiden yrittäjien keskuudessa. Salon kauppalallakin oli 1954-55-mallinen Bedford A-sarjan kuorma-auto synkän retuliinisissä väreissä.Se näytti modernilta pikkujenkkikuormurilta,jonka keula hytteineen häkellyttävästi muistutti saksalaiselta Opel Blitziltä.Nehän olivat GM:n Europen sisarmalleja!
Kauppalan yhtenä kuormurina oli lisäksi itäystävien Gaz 52,jonka itänaapurit Gorkin kuorma-autotehtaalla olivat kopioneet sota-aikaisesta amerikkalaisesta Lend-Lease-Studebakerista.
1950-luvun lopun ja 60-luvun alun Bedford J- ja TJ-kuorma-autot olivat yleisin näky kauppalan liikenteessä.

1953-55 Bedford A
lieteauto

1955 Opel Blitz



1969-70.Siskonmies Epsa,TJ Petteri
ja Valmet kalkinlevityksessä.
Juhart 2010
Itse pääsin ajamaan siskonmiehen harmaata TJ "Petteriä" 60-luvun lopulla perniöläisillä santateillä kalkkikuorman pölytessä lavalla.Siskonmiehen toimenkuvana ja yksityisyrittäjänä oli kalkin- levitys isäntien pelloille.Kalkinlevitystraktorina hänellä oli kellanruskea suomalainen Valmet.Muistan kirkkaasti,kun kalkinlevityksen päätteeksi eräs isäntä kävi maksun bonukseksi kaivamassa navetan paskapatterista Koskenkorva-viinapullon ,pyyhkäisemällä työrukkasen syrjällä pullonsuun puhtaaksi...ja tarjoamalla kalkkimiehille makoisan kirpeät kossupaukut.



jatkuu...Bedford liukuovipakut jne...

Ei kommentteja: