Suuri radioryöstö.Lupausten maa.

Manilan kansainvälisen kentän terminaali 1

Bangkok-Manila-reitin Thai Airwaysin brittivalmisteisessa Trident Tristar-koneessa Tinto eli Tini oli jo vauhdissa pienessä nousuhumalassaan.Tulinen thairuokakaan ei vaivannut kummemmin.vatsanpohjaa,mihin vodkalaimipaukut olivat tehneet vahvan suojakalvon.
Tini oli jo kahden tunnin lentomatkan aikana vähintään sata kertaa rakastunut sieviin thailentoemoihin.
Samoin hän oli ikkunasta ihaillut henkeäsalpaavaa maisemaa,kirkasta esmeraldinvihreätä merta sekä vehreätä saaristoa.
Manilan kansainväliselle kentälle laskeutumisen aikana käytävän toisella puolella istunut ja Manila Bulletin-lehteä lukeva filippiinoliikemies oli lausahtanut kolmikolle:
--Welcome to the Land of Promises!
Rio oli keskikouluenglannillaan kysäissyt tältä:
--You mean Promised Land..as in Charlton Heston film Exodus?
Filippiinomies oli sylkäistä jääkuutioiden kera naurunsa Jack Daniels-lasiinsa vastaamalla:
--No my dear friend.. in my country our politicians tend to promise too much..

Manilan uusi kansainvälinen terminaali oli mahtava v.1961 valmistunut betonikolossi.
Sen vieressä sijaitsi vanha ja matala yksikerroksinen v 1954 rakennettu kansainvälinen terminaalirakennus,joka nyt palveli kotimaanlentoterminaalina.Se muistutti olemukseltaan amerikkalaisia pieniä maaseutulentokenttien terminaalirakennuksia.
Monella turistilla maahan saapuessaan oli käsitys,että Filippiinit olivat yksi Yhdysvaltojen virallinen alusmaa.
Manilan vanha vuosina 1937-1948 palvellut funkkisterminaali Nielsonin kentällä Nicholsin ilmavoimien tukikohdan vieressä oli palanut,mutta sitä korjattiin presidentinrouva Imelda Marcosin käskystä kulttuuurimuistona hyviltä jenkkiajoilta.
Imelda oli presidenttimiehensä virkaan asettama Metro Manilan ja pääkaupunkiseudun oma kuvernööri ja maan kulttuuriministeri

Manilan kotimaanlentoterminaali

Restauroitu vanha kansainvälinen terminaali
Nielsonin kentällä

 Lentokoneen ilmastoidusta viileydestä laskeuduttuaan kentälle suomalaiskolmikon kasvoihin lemahti pluskolmenkymmenenviiden asteen kostea helleaalto.
Terminaalin lasioven takana näitä tervehti barong tagalogpaitainen kitarakvintetti,mikä abakakuituisissa sombreroissaan soitti kundimaneja eli filippiinorakkauslauluja maahan saapuville.
Mabuhay-tervetuliaislakanoiden alla sokeiden soittajien silmämunat pyörivät villeinä,suiden toistaessa thank youita ja maraming salamateja,kolikoiden ja taalaseteleiden täyttäessä lattialle pistetyn sombreron.

Tullitarkastuksessa kolmikko ohjattiin yhteen huoneeseen,tullimiehen ihmeteltyä matkalaisten kevyitä matkavarusteita,Iberian lento-olkakasseja.
Tullitarkastajien esimies,joka istui raskaan narrakovapuisen työpöydän takana oli taidekaiverretun  kahden jalan pituisen kyltin kultakirjaimien mukaan Sr. Inspector Rogelio C.Santos,Bureau of Customs.
--How much foreign currency have you declared?
Isomahainen ja perunanenäinen tarkastaja kysäisi katsellessaan miesten maahantulokorttien ja valluuttaselvitysten sisältöä.
--You have declared only 100 dollars each..
Tullimies,joka oli tarkastanut miesten veskat,kaatoi kolmen kassin shekkinippusisällöt pöydälle,jolloin päätarkastaja kommentoi kuivasti:
--What's this then..please explain?
Rio ainoana englanninkielentaitoisena selitti tyynenä:
--No money..only travellers cheques..Sir..
--We travel light..Sir
Santos karjaisi:
--Empty your pockets on the table!
Kolmikko kaivoi taskustaan yhteensä 120 dollaria ja 25 centtiä irtonaista rahaa,300 Espanjan pesetaa,5000 thaibathia sekä 135 Qatarin dirhamia plus yhden pakkauksen thaimaalaista Tiger-kondomia,minkä Tinto oli ostanut Bangkokin kansainvälisen terminaalin miestenvessan automaatista.
--Do you know it's a serious offense to underdeclare your travel funds?
Santos tiukkasi.
--There is a penalty...
Santos samalla alkoi laskea taskurahoja viskaamalla ne avoimeen kirjoituspöydän laatikkoon kondomipakkauksineen ja huusi kolmikolle:
--That's all Folks..and get out of my sight!

Porky Pig..Th-th-th-That's all Folks

Mindanaolaisia Vinta-purjeveneitä

MANILAN LUVAT JA LUVATUT
---------------------------------------------------------
1976 heinäkuu

Shanghain laivasto oli lähtenyt Zamboangan laiturista kohti Basilanin saarta,minkä edustalla salmessa sijaitsi Malamavin pieni saari,minkä Darul Akramin kylän satamaa he tulisivat pitämään ankkuripaikkanaan.
Saari oli Basilanin  tapaan muhamettilainen.
Malamavin saaresta viitisen merimailia pohjoiseen piti levätä Yokohama Marun hylky laivareitin pohjassa.
Filippiinien  merihistoriallisen intsituutin johtajan lupakirje kädessään Shanghai oli marssinut kylän poliisipäällikkö Abdulrazzak Darrussalamin luokse,joka oli tulossa valkoinen muslimikalottikuppi päässä kallellaan juuri iltapäivärukouksista keskusaukion moskeijasta.
Näyttäessään lupakirjettä kapteeni Darrussalamille,puolisentoista metriä pitkä lainvartija oli vain lausahtanut puolilukutaitoisena no problemit vilkaisematta edes papereihin.
Shanghai kyllä aavisti,että no problemit vaativat hiukan rasvaustahaa.
Malacanan-presidentin linnan leima punaisen vahasinetin ja silkkinauhan koristamana ilmeisesti olivat syynä no problemeihin.
Marcosia edeltävän presidentti Disodado Macapagalin vävy,joka opetti professorina historiaa University of Santo Tomasissa (UST) istui samanaikaisesti merihistoriallisen instituutin kanslerina.
Kerran käydessään instituutissa viemässä lisädokumentteja hakemukseensa,Shanghai oli tavannut toimistossa pienen ja siron presidentti Macapagalin Gloria-tyttären,joka oli opiskellut vuosina 1964-66 katolisessa ja jesuiittilaisessa Georgetownin yliopistossa poliittista historiaa sekä kauppatieteitä .
Gloria oli jo päättänyt lukunsa ja saanut diplominsa kolmen parhaimman kurssitoverinsa ryhmässä,johon kuului Hopen kaupungista Arkansasista kotoisin oleva Bill Clinton sekä elsalvadorilainen Alfredo Christiani.
(Kaikki kolme Gerogetownin yliopiston Class of '68-luokasta myöhemmin tulisivat valituiksi maidensa presidenteiksi)
Professori oli kehunut Gloriaa:
--She's so bright that in future only the sky is her limit!

Pilakuva presidentti Gloria
 Macapagal-Arroyosta.
Licking the Greenbacks

Shanghai oli joutunut paikallisen tavan mukaan maksamaan luvasta professorille sievoisen summan,instituutin johtajan ostessa käteisellä Makati Cityn Mantradestä upouuden amerikkalaisen Ford LTD-auton.

Eräänä iltana Yokohama Marun hylylle menemisen aattona Shanghai ja suomalaistrio olivat kapteeni Darrusalamin kutsusta astuneet paikalliseen kaislakattoiseen ja avoimeen beerhauseen uimarannan palmulehvässä.
Saaren muhamettilaisuudesta huolimatta rantabaarissa tarjottiin olutta turisteille.
Poliisipäällikkö oli pukeutunut vapaa-ajan asuun,farkkushortseihin ja teepaitaan eroittumatta rantakapakan muista vieraista.
Hänen kultainen rannerolexinsa ja paksu saudikultainen kaulaketju sekä erämaatimanttikultasormus kielivät statuksesta.Tämän poika oli töissä Saudia Arabian pyhässä kaupungissa Mekassa nosturinkuljettajana.
Siitä kultaiset blingblingit.
Shanghai uteli päälliköltä Yokohama Marun uppoamisen taustaa .
Päällikkö Darrusalam San Miguelin olutlasista siemaillessaan kertoi katkonaisella ja vahva-aksenttisella englannilla aluksen historiaa:

1945 Manila sataman pommitusta

Alus oli lähtenyt Manilasta helmikuun 3. päivän aamuna 1945,jolloin amerikkalaiset joukot olivat murtautuneet pääkaupunkiin pohjoisesta Bulacanista.Samaa päivää kutsuttiin viralliseksi Manilan vapautuspäiväksi.
Kaupunki oltiin pommitettu raunioiksi,mutta silti siellä oli hajanaisia japanilaisjoukkoja tappamassa siviileitä ja nunnia.Raunioista japanilaiset sala-ampujat niittivät amerikkalaisia sotilaita.
Kaupunki oli pahemmin pommitettu kuin Varsova....amerikkalaisilla pommikoneilla.

Cebun satamassa viikon vierailun jälkeen alus oli pujoitellut amerikkalaisia sotalaivoja ja pommikoneita vältellen Mindoron,Panayn ja Negros Orientalin sekä Sandakanin saarten välistä Sulu-merelle,kunnes amerikkalainen pommikonelaivue oli havainnut sen Basilanin salmessa.
Saatuan osuman keskilaivaan alus vielä onnistui etenemään lähelle Malamavi-saaren rannikkoa,missä loput B-18-pommikoneiden munitut pommit räjäyttivät sen kahtia.
Laivan ruumatilassa oli paljon ammuksia,mitkä lisäsivät räjähdysvoimaa.
Laivan mukana pohjaan meni koko sen miehistö sekä satapäinen sotilasosasto päällystöineen.
Monet sukellusryhmät olivat yrittäneet etsiä hylystä Yamashitan kulta-aarteita,mutta aina joku sukeltajista oli menehtynyt aluksen sokkeloihin.
Eloonjääneet olivat kertoneet jostain japanilaissotilaiden haamuista,jotka puolustivat hautausmaataan.
Useat sukelluksista selviytyneet olivat joko alkoholisoituneet tai unohdettu mielisairaaloiden kroonisille osastoille.
Filippiinouskomuksen mukaan vainajia ei saisi häiritä viimeisissä leposijoissaan.
Jos niitä häiritään ,niin niiden haamut tulevat kostamaan joko kuolemantaudilla tai henkisellä kuolemalla.

Shanghai oli kiittänyt kapteenia tiedoista laskua maksaessaan  pöydän alta sujauttamalla 20.000:ta pesoa kuoressa bambupöydän alta vaitiolosta.
Baarista poistuessaan sukellusryhmä näki,miten kapteeni pisti kuppilan asiakkaille koko illan kierrokset,vanhan kolmekymmentälukuisen jukeboksin alkaessa soittamaan risaisista kaiuttimistaan Manila uuden kultakurkkutytön Sharon Cunetan Dreamboy-biisiä
Kauempaa keskusaukion moskeijan minareetin kaiuttimesta kimeä poikaääni kutsui kasetilta laulullaan uskovaisa rukoilemaan.

Darul Akramin kalastajakylä

Miesten suunnatessa laiturille ja veneihinsä lepäämään,kolme maastonväristä Filippiinien ilmavoimien Huey-helikopteria ilmestyi mereltä ,alkamalla laskeutua korviahuumaavalla roottorilapojen vispaamisella rantakaistaleelle.
Koneista syöksyi kyyryssä kuusi länsimaista miestä,jota vastaan rantakapakasta kylän poliisipäällikkö Darrusalam käveli tervehtimään rannalle.
Shangaista miehet näyttivät tutuilta.
Hän tunsi joukosta Kummisetä-filmin ohjaajan ja parrakkaan John Ford Coppolan,läskistyneen Marlon Brandon,kaljupäisen Robert Duvalin,mursuviiksisen Dennis Hopperin,lyhyen Martin Sheenin ja pitkän Harrison Fordin.
Shanghai käski Finntrioa menemään pehkuihinsa,halutessaan itse käydä tervehtimässä filmitähtiä.
Keskustellessaan rantabaarissa ohjaaja Coppola oli kertonut olevansa etsimässä uutta filmauspaikkaa Vietnamin sotaa käsittävään elokuvaansa.
He olivat viimeksi filmanneet Manilan eteläpuolella Quezonin maakunnassa parin tunnin automatkan päässä Calirajanissa,mutta taifuunit,NPA-kommunistisissit ja paikalliset uteliaat sekä tähtisankarien lähikylistä hankkimat tytöt olivat rikkoneet pahasti filmaamisen aikataulua.
Toiseksi,Coppola oli kertonut,että Martin Sheen ja Dennis Hopper olivat olleet niin paljon simassa ja huumeissa,etteivät muistaneet vuorosanojaan.Lisäksi Brando oli leikkinyt jotain viidakkokunkkua,jonka mielenmuutoksien kanssa oli vaikeata edes keskustella järkevästi.
Coppola oli etsimässä uutta filmauskohdetta.
Presidentti Marcos oli tarjonnut ilmavoimien koptereita filmausryhmän käyttöön sekä sotilaallista tukea paikallisten moromuslimikapinallisten mahdollista hyökkäyksiä vastaan.
Coppola oli tullut keskustelemaan kylän poliisipäällikön kanssa mahdollisista kuvauspaikoista pieneltä ja rauhalliselta muslimisaarelta.
Pieni Tong eli korvauraha ei ollut minään esteenä.
Aamuyöstä Shangai oli kaatunut läpimärkänä troolarin kipparin bunkkaansa kaatokännissä vihreä Yhdysvaltojen  merijalkaväen baretti korvillaan.
Deep Throat-huviveneen porukka kuuli Shanghain laulavan kuorsauksiensa välissä Green Berets-hittiä John Waynen samannimisestä filmistä..
Shanghai uskoi kemiallisessa unessaan olevansa Waynen näyttelemä suomalaissyntyinen mariinien jalkaväen kapteeni Larry Thorne eli entinen jatkosodan sotasankari ja luutnantti Lauri Törni.

Apocalypse Now

jatkuu...

Suuri radioryöstö.Moro Ami-sukeltajat.

Moro Ami-merileväsukeltajat.
Juhart 2003

Huhtikuu 1975 Zamboanga City (Ciudad de Zamboanga).Mindanaon saari,Filippiinit
------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kolme kuparinväriseksi kärventynyttä ulkomaalaista miestä lokoili aurinkotuoleissa Zamboanga Cityn yksityisen venesataman VIP- laituriin kiinnitetyn Cris Craft-huviveneen takakannella.
Zamboangassa oli yhteensä 17 satamaa ja telakkaa,joista 12 oli yksityisiä.
Filippiinien laivastolla oli myös oma satamansa General Basilio Navarron tukikohdan kyljessä.
Zamboanga City sijaitsi 640 merimailia Manilasta etelään.
Kaupunkia espanjalaisista juuristaan kutsuttin myös Ciudad Latina de Asiaksi eli  Aasian latinalaiseksi kaupungiksi,jota rajasi lännessä Sulun meri ja etelässä Basilanin salmi.
Huhtikuu oli kuumin vuodenaika,keskilämpötilan kohotessa plus 33:een asteeseen celsiusta.

Loistoveneen ahterissa luki kultaisin kirjaimin Deep Throat,sen omistajan Shanghain filippiiniläisen tyttöystävän Lindan mukaan tai ehkä myös lainattuna kuuluisalta kurkkuakrobaatilta Linda Lovelaceltä.
Laiturin toisella puolella rautarunkoisen Moro Ami-nimisen troolarin etukannella hääräili filippiinokansimiesryhmä nostamassa hydraulivinssillä keltaista sukelluskelloa vedestä,minkä ihmisjäte-ja roskaliete oli  maalannut viisituumaisen ruskean rannun pienoissukellusveneen runkoon.
Yhtäkkiä vinssin yksi hydrauliletku alkoi sihisemään irtonaisena ja sylkemään kuin härnätty kuningaskoobra,kansimiesten juostessa kantta pitkin erisuuntiin pakoon öljysadetta.
Letku sylki vihaisena kannella kiemurrellen öljyä ympäriinsä,sukelluskellon vajotessa takaisin paskaveteen.
Ruorihytin ovesta pisti ulos kesivänahkainen kalju pää huutamaan itälontoolaisella cockneyllä pelästynille täkkimiehille:
--You fucking bleeding brown wankers have destroyed my fucking million pound clock..innit!
--Fix that bleeding hydraulic hose immediately or I fucking soon shove it in your black arse holes...bloody hell!
Keltainen sukelluskello oli jo vajonnut syvemmälle kolera-altaaseen kraanan nokassa,kylkeen maalatun Yellow Submarinen-logon hävitessä ruskeaan merileväkastikkeeseen.
Huutava kaljupää oli kummankin purren Deep Throatin ja Moro Amin sekä  samannimisen sukellusfirman omistaja,joka tunnettiin vain Shanghai-nimeltä.
Syntyisin ja kotoisin mies oli kotoisin itä-Lontoon Poplarista,missä hän oli kasvanut Canary Wharfin satamalaitureiden kraanojen katveessa..
Bow Boroughin,mihin Poplar kuului,siviilirekisterissä hän oli kirjattuna Alan Lumleynä,telakkamies Alfred Lumleyn ja laitossiivooja Janet Lumleyn, os Janet.Pickford, ainoana poikana.
Aikuisiässä hän käytti monia aliaksia peittääkseen  kurjan itälontoolaisen Docklandsin taustansa.

Mindanaolaisen banka-
kalastuspurjeveneen
 pienoismalli

Huviveneen laidan yli hyppäsi laiturille ja siitä troolarin kannelle yksi lepotuolissa loikoillut mies,joka tarttui sylkevää letkun molemmin käsin painamalla peukaloaan suuttimen päästä.
Parissa sekunnissa koiraspikaliitin napsahti naaraskoplinkiin kiinni, miehen huutaessa suomeksi piilosta tulleille filippiinoille:
--Täll taval piräs kait teill opettaa iha kärest kun sianastuttajan apulaisell,mite karju nai!
--Back...job....Philips!
Huvijahdin takakannen lepotulista huusi laihahko mies,aurinkolasejaan otsalleen nostaen:
--Hyvä Tini..eissun autokorjaamon rasvapersseen tuunitairot ol menny yht hukkaan!
--Mill konstil noi filsut oikke tekke petihommias pimmiäs saamat eres kirkkaas päivänvalos yht hytrauliletkuu reikkään, kun maa on täynäs pavunruskkeit jäkeläissii..?
--Sää Tini voisis vappa-aikkanas opettaa niill myäs värktyykienki nimii suamenkiälell..ett...putkipihri...jenkapakka...rautsaha...ja hitsauspilli!
--Sun huanost enklanninkiälest ne ei tajuu mittän..

Pasig-joki 60-luvulla

Shanghai pyyhkiessään troolarin ruorikopin ovella hikeä kämmensyrjällään kesivästä kaljustaan näytti peukalo pystyssä Tinille OK-merkkiä ja samalla karjumalla alas kannelle:
--You bloody Fillies..go back to work...I'm not paying bloody wages for standing like a hard dick in the wedding!
Shanghai vinkkasi kädellään ulkolaisille loikoileville miehille tulemaan ruorihyttyyn neuvotteluihin.
Troolarin ruorikoppi näytti täydellistä vastakohdalta ruostuneen ulkonäkönsä kanssa.
Amerikkalainen Zenithin lyhytaaltolähetin,pyöreä tutkaruutu sekä sonari eli kaikuluontain eivät olleet tyypillisiä ennen maailmaansotaa valmistetun kalastajatroolarin laitteita.Troolari oli vanha japanilainen kalastusalus,jonka Shanghai oli löytänyt Manilan North Harborin ja Pasig-joen suusta puoliuponneena hiekkasärkälle.Ilmeisesti japsit olivat käyttäneet sitä valloituksen aikanaan vuosina 1941-1945.
Troolarin etukannella oli seissyt putketon 45-millinen tykinraatokin.
Paikalliset romuraudankerääjät olivat myyneet putken "Por Kilo" eli kilohintaan.
Shanghai oli ostanut sen Manila Port Authorityltä eli satamalaitokselta halvalla joen suun tulppana ja korjauttanut sen kuivatelakalla sekä asentanut siihen ison kiinalaisen meridiiselin.

Japanilainen tykkiveneeksi muutettu troolari

Shanghai oli oppinut televisiosta ranskalaiselta syvänmeren tutkijalta Jacques Cousteulta sukelluskellon mahdollisesta soveltumisesta myös laivahylkyaarteiden etsimisiseen.Varansa hän oli hankkinut sukelluskellonsa rakentamiseen suomalaisten pankkirosvojen rahapanoksella, hylkyaarteiden myynnillä ja oman pesämunansa koko yritykseensä hän oli koonnut itä-Lontoon kuuluisten Krayn rikollisveljesten gorillana.
Kray Bros Inc.-rikollisliiga koostui kahdesta pelätystä ja puoliksi mielenvikaisesta konnaveljesparista,joka hallitsi itälontoolaista Whitechapelin,Bethnal Greenin sekä Mile Endin reviiriään Whitechapelin One Armed Beggar-pubista käsin. (Yksikätinen kerjäläinen)
Konnien tuttavapiiriin kuului jopa parlamentin jäseniä.

Philippine Coast Guard vessels

Radiolaitteet sekä tutka olivat välttämättömiä välineitä rannikkovartioston paattien sekä poliisiveneiden takia ennaltavaroittajina,koska näiden saapuminen sukelluspaikalle merkitsi aina harmia,vaikka Shanghai oli saanut sukellus-ja hylkyetsintäluvan Manilasta,joskin mittavaa rahastipendiä vastaan sisäministeriön merihistoriallisen osaston päälliköltä.Rannikkovartiosto ja poliisi kyllä yrittivät tarkastuksissaan löytää aina jotain puutteita dokumenteista rahaa vastaan väittäessään lisäksi,että tietyt vesialueet kuuluivat asianomaisten poliisilaitosten valvontapiiriin.Monasti poliisipartioveneet vastasivat tulivoimalla aarteenetsijiä vastaan,jollei rahasopimukseen päästy.
Toisena ongelmana olivat piraatit,jotka liikennöivät Malesian Sabahin,Sarawakin ja Filippiinien Mindanaon saaren väliä  Sulu-merellä .Niillä oli paremmat aseet kuin poliiseilla ja merivartiostolla sekä nopeammat veneet.
Shanghai oli niillekin maksanut suojelurahaa.

1565-1815 Manila-Acapulco kaljuunakauppaa

Shanghai ja se radioaalloilta Chrisin davaolaisen radioamatöökaverin kuulema Finntrio olivat valmistautumassa  aarteenetsintämatkalle tähtäimenään sukellella parin uponneen espanjalaisen Manilan kaljuunaan sekä yhden japanilaisen II maailmansodan aikaisen rahtilaivan Yokohama Marun hylyillä
Sulu-meren pohja oli täynnä laivojen hylkyjä vanhoista 900-1400 lukuisista kiinalaisista kauppadjonkeista 1600-1700-lukuisiin Acapulcoon meneviin kaljuunoihin,jotka olivat uponneet myrskyissä ja koralliruttoihin sekä särkille kariuduttuaan, purjehdittuaan kohti Molukkaiden salmea avoimmille vesille vanhalla maustereitillä
V.1944 ennen amerikkalaisten Leyten lahden maihinnousua melkein kokonainen Japanin keisarillinen laivasto oli pommitettu Sulu-meren pohjaan.

Sulu-meren kartta

Yokohama Maru-rahtilaivan oli yksi tiedustelulennolla ollut amerikkalainen B-18-pommikone upottanut Basilanin niemen länsipuolella. Aluksen päämääränä, ruumalastinaan Manilassa lastattu kenraali Yamashitan kulta-aarre kultaisin Buddha-pystein, oli Karoliinien saariryhmän Palaun saari.
Kenraali Yamashita kulta-aarteita olivat japanilaiset piiloittaneet eri puolta Luzonin pääsaarta,koska Japanin keisarikunnassa oltiin päätetty sodan voittajana,että Filippiinit tulisivat olemaan Suuren Japanin Imperiumin keskipiste.
Yamashita oli ryöstänyt kaikkien valtaamiensa maiden pankkeja,yksityistaloja,kirkkoja,temppeleitä ja moskeijoita puhtaaksi ja siirtänyt kalleudet Filippiineille.
Kenraali MacArthurin johtaman suurskaalaisen Leyten lahden maihinnousun aikana lokakuussa 1944 kenraali Yamashita oli käskenyt lastata kalleudet kuorma-autoihin Filippiinien keskuspankin Banco Centralin holvien osakepaperit ja kultaharkot mukaanluettuna ja lastata ne Manilan North Harborissa odottavaan Yokohama Maru-rahtilaivaan.
Ryöstösaaliin suuruus oli parisenkymmenta GMC-kuorma-autolavallista.
Arvoesineiden mukana oli myös ryöstettyjä taideaarteita.
Filippiinien japanilainen sotilaskomentaja kenraali Homma oli taiteen ihailijana saksalaisen marsalkka Hermann Göringin sukulaissielu.
Hommaahan kutsuttiin muutenkin Japanin keisarillisen armeijan ylipäällystössä ivallisesti runoilijakenraaliksi,jolla oli taskussaan amerikkalaisen Harvardin yliopiston maisterin paperit.
Hän oli keräyttänyt Manilan ja muiden kaupunkien kirkoista ehtoolliskalkit,kullatut Neitsyt Maarian sekä Jeesus-lapsipystit sekä taidemuseoiden kuuluisien vuosisadan alussa Pariisissa opiskelleiden filippiinotaiteilijoiden maalaukset.
Kenraalia etenkin miellyttivät kiinalaiskaivertajien Neitsyt Maarian ja Santa Ninjon eli Jeesus-lapsen mustaan ebonipuuhun veistetyt itämaiset kasvot.

Kenraali Masahuru Homma

Laiva oli irtautunut Manilan North Harborin satamalaiturista suuntanaan Sulun meri ja Mindanaon sekä Jolon saarten välinen Basilanin salmi.
Amerikkalaisten Leyten lahden massiivinen maihinnousukampanja kuitenkin pakotti aluksen muuttamaan kurssiaan Cebu-saaren pääkaupungin Cebu Cityn satamaan.
Laivan komennon otti käsiinsä saaren japanilaista puolustusta johtanut kenraali Suzuki kenraali Homman käskystä.
Kenraali Suzuki upseereineen ja miehistöineen lähti suunnistamaan etelää kohti,amerikkalaisten jo suunnatessa pohjoiseen vapauttamaan Manilaa.
Cebun saariryhmän uusiksi omistajiksi tulivat pian filippiinot amerikkalaisten auttamina.

Tokai Maru,Yokohama Marun sisarlaiva.
Upposi Apran satamassa Guamissa
 amerikkalaisen
 sukellusveneen torpeedoista v.1943

Jopa presidentti Marcosin rautaperhosrouva Imeldan suusta oli kerran lipsahtanut miehensä  löytäneenYmashitan kulta-aarteet.
Huhuilla olivat suurempi siipien väli kuin maan kansallislinnulla Aguila-kotkalla..
Kerskassa oli hiukan tottakin, Marcosin ryöstettyä eräältä Yamashitan aarteenetsijältä yhden salaluolan kalleudet Baguion vuoristokaupungin lähellä.

Ruorihytissä Shanghai osoitti etusormellaan  merikartasta Basilan- ja Jolo-saaren välistä salmea,mihin Yokohama Maru oli uponnut,sanomalla:
--Mates...that's our target and the treasure will be split fifty-fifty between you three and me as agreed...righto!
Rio oli vielä hekotellen lisännyt:
--Joo.. ja me käyrään ryästämäs jo yhren kerran ryästetyt kullat.
--Me ollaa oikke uuren ajan "ropinhuurei"...!(Robin Hood)
--Rikkaire kalleuksii me HOP:istaki ryästettii..eiks näi ol asjat pojat!?
--Niill ryästörahoil me kustannettin Shanghainki sukellusreissu...ett eress oliski takasinmaksun aika korkones...
--Kymmenen vuat on kulunu siit HOP:in keikast ja reissattu ton Shanghain fölis paateil Hongkonki ja Sinkapore välii ku Tukholman autolautall..
--Mää kyl tän keikan peräst meinaa vetäytty eläkkeell omaa villaan Honkonkis..
--Olo onku vanhall merimiähell...vettä polves ja laineet pääss!

LENTOJÄTKÄT
------------------------------------
Melkein tasan vuosikymmentä aikaisemmin murtokolmikon matka Madridista Iberian Boeing 707-koneellla New Delhiin tuntui miesten housuinperissä tuskaiselta ahtaassa matkustajatilassa.
Kone oli tehnyt välilaskun Qatarin pienen sulttanikunnan pääkaupungin Dohan kentälle.
Tintolle oli iskenyt ohuessa koneen sisäilmassa kova krapula eikä lentoemäntien tarjoama mieto viini ollut korjannut sitä,vaan pahentanut happivaivoissa.
Dohan kentällä matkustajat oltiin ahdettu uuteen,joskin pieneen terminaaliin,jonka kupoli muistutti appelsiinipuristinta,joka oli katettu sisältä värillisellä mosaiikilla.
Alkoholittoman muslimimaan taxfreessäkään ei lisäksi myyty muuta kuin Pepsiä.
Rio ja Sorbus olivat kaksin miehin taluttaneet vapisevan potilaan vessaan,mistä ei löytynyt yhtään pyttyä,vaan rivi keraamisia lattialaatalle upotettuja jalkaparin jälkiä,joidenka takana virtasi navetan lantakourun mallisessa urassa virtsan mukana arabialaisia saframilammasriisiannosten ulostenäytteitä.
Vessan yläjuoksulla pari Mooseksen näköistä pitkäpartaista arabipappaa kyykki helmat korvissa keskustelemassa päivän polttavista asioista,pyyhkiessään peräänsä jollain eukalyptuspuulusikalla.
Vessapaperia ei ollut tarjolla.
Tinto oli päästänyt pelkästä näystä päivän ruokalistansa molemmista päistä.

Kuuden lentotunnin perästä kolmikko oli jo nuutuneena seisomassa New Delhin lentokentän kansainvälisen terminaalin taxfreebaarissa tilaamassa Thomas Cookin taalamatkashekeillä vahvempia virvokkeita.
Miehillä oli lentokasseissaan paksuja kumilangalla sidottuja shekkikirjanippuja Marbellan Enrico-agenttinsa ansiosta.
Suomen markat oli hyvin "loondrattu" eli pesty siisteiksi matkashekeiksi.
New Delhin terminaali oli mitä sottaisin rotanpesä,missä lattioita peitti nukkuva turbaanipäinen ja sarihameinen ihmismeri..
Sisäilma oli tunkkainen pesemättömistä nahoista,suitsukkeista sekä pikabaarien curryruoista.
Tinto oli ihmetellyt rapattujen sisäseinien vyötärötasolle istuinten taakse maalattuja ruskeita koristerantuja.
Lähemmin tarkastellessaan rannut olivat tulleet matkustajien likaisista ja rasvaisista tukista.
Suomalaisia jatkuvasti häiritsivät terminaalin kaupustelijat ja kerjäläiset,joidenka sisäänpääsyä valvoivat vartijat vain muutaman rupiin tähden.
Tintolla oli vielä hontelo olo läikkymisen pelosta eikä hän uskaltanut käydä paikallisessa latriinissa pelkästään terminaalihallin sen sottaisuuden takia.

Peacock feathers
Juhart 2012

jatkuu...

Suuri radioryöstö.Sorbus

Manilan Makati Cityn Ayala Avenue 60-luvulla.
Kadun oikealla puolella 6. rakennus on Hilarioiden Gilarmi Apartment-hotelli.
Kauimmassa talossa kadun vasemmalla puolella oli vielä 90-luvulla
oli Suomen suurlähetystö ennen muuttoa Paseo de
Roxasille,jonka risteys on kauempana kuvassa.

Veijo Kovalainen oli käynyt etsivän luona poliisiasemalla kerran vuonna 1975 kertomassa,että hänen filippiiniläinen radiomatöörikirjeenvaihtajansa Cristomoso oli kuullut erikoisesta lyhytaaltoradiokeskustelusta Mindanaon saarelta.
Chrisin davaolainen amatöörikaveri Louis Garcia oli onkinut radiolaitteesensa keskustelun,missä joku Shanghai oli puhunut Yamashitan kullasta,jostain Finntriosta ja Yokohama Marusta.
Louis oli halunnut viestittää asiasta,koska tunsi Chrisin olevan yhden suomalaisen radioamatöörin ystävä.
Arska oli ottanut yhteyttä keskusrikospoliisiin mahdollisista johtolangoista ja rekisteröidyistä suomalaisista Suomen Manilan suurlähetystön tilastoista..
Palautteena Manilan suurlähetystöstä oli tullut viesti,ettei kyseisiä suomalaisia ole missään kirjoissa.
Filippiinien Bureau of Immigration and Deportationin (BID) eli muukalaisviraston pääkanslerikin oli ilmoittanut suurlähettiläälle,ettei heidän kirjoista ole löytynyt tietoja edes kyseisten henkilöiden saapumisesta maahan Manilan kansainväliselle lentokentälle,puhumattakaan viisumihakemuksista pidempään oleskeluun maassa.
BID:n päällikkö oli vielä lisännyt,että lisätutkimukset vaatisivat lisärahaa,mieluummin dollareita,koska muukalaistoimiston arkistohaut olivat vielä manuaalisia.
Filippiinen valtion keskustiedusteluvirasto NBI eli National Bureau of Investigation ei myöskään lähtenyt liikkeelle varojen puutteesta ja koska  "haamusuomalaiset" eivät vaarantaneet maan sisäisiä asioita.
Suomen Manilan suurlähettiläs oli teleksissään ulkoministeriöön ja kopiona keskusrikospoliisiin valitellut,että lisätutkimukset korjaantuvat maassa rahalla eikä protokollalla.
Usein tutkimukset jäävät tallaamaan paikoilleen voitelurahojen puutteesta ja tvallisen modus operandin mukaan kyseinen virkamies siirtää asian toiselle..jne.
Kyseessä on amerikkalaisten filippiinoille lahjoittama "Pass the buck and red tape"-systeemi yleisesti hyväksytyssä lahjussysteemissä.

BID Magallanes Drivellä Manilan Intramurosin alueella

Oli kestänyt melkein kaksikymmentä vuotta radioryöstöstä,kun Suomen Manilan suurlähetystön aulaan Paseo de Roxasin Avenuen varrella sijaitsevan korkean Bank of the Philippine Islandsin pankkirakennuksen 14. kerrokseen ilmestyi hissistä keski-ikäinen ja antropologisesti suomalaisen näköinen kookas ja isopäinen mies.
Suomalaisen miehen toinen suomalainen tunnistaa jo kaukaa. Jos vielä tämä avaa suunsa englanninkielellä,niin sen etutavulle painottunut intonaatio paljastaa heti kansallisuuden.Ruotsalaiset taas laulavat englantiaan ja lausuvat J-kirjaimet J:nä. Ulkomuodoltaan suomalaisen miehen tunnistaa myös löntystävästä kävelytyylistä,mikä ei ole hienostunutta ranskalaisten kadulla tepastelua.Suomalainen voi olla kookas kuin John Wayne,muttei kävele yhtä kevyen ballerinamaisesti kuin Marion (John Waynen oikea ristimänimi).
Pukeutumisessaan suomalainen mies käyttää hyviksi ja kestäviksi kokemiaan vaatteita,eteläisissä kaukomaissa yleensä silittämätöntä lyhythihaista epolettipaitaa ja kuluneita dongareita taikka shortseja.
Mustissa loufereissa taikka avosandaaleissa hän yleensä käyttää harmaita nilkkasukkia.
Hän ei antaudu muodin sesonkivirtauksiin.
Aulassa seisoi tämän näköinen ja harmaantunut mies kyselemässä filippinoreseptioneidiltä panssaripleksilasin luukusta konsulia taikka suurlähettilästä.
Mies lykkäsi koivuvaneritiskin luukusta sisään Ruotsin kuningaskunnan passin,vanhan vaaleanpunaisen suomalaisen AB- ajokortin sekä viinakortin.
Kauniihko malaijiverinen sihteerikkö,jonka sysimusta tukka oli kerätty nätille nutulle niskaan helmikammalla, heti passin nähtyään kysäisi:
--You Swedish?
Mies vastasi kankealla ja puutteellisella englannillaan:
--No Swedish..me Finnish..lookie...lookie driving licence and "wine" card ..Miss!
Filippiinasihteerikkö oli pyytänyt miestä istumaan aulan koivurunkosohvalle,missä pari filippiinanaista oli syvässä keskustelussa naimisiin menostaan suomalaisinssien kanssa Saudi Arabiasta.

Suomalaismies istui monen klooripesun haalistamissa Lee-farkuissa ja silitetyssä valkoisessa epolettipaidassa sohvalla panemalla korealaisen Adidas-kopiolenkkarijalkansa hermostuneena heilumaan toisen polven päälle.
Silitetyn paidan terävät hihaprässit kielivät,että mies voisi olla naimisissa filippiinan kanssa.Nämähän prässäävät miesten aluskalsaritkin vekeille.Vain poikamiehet pistävät niskaansa niinsanottuja "Drip and dry"-paitoja.
Lähetystön sisältä lukkojen takaa astui ovesta aulaan keski-ikäinen ja punatukkainen nainen harmaassa puolihameeesa.Valkoinen ja avokaulainen kauluspaita paljasti ruskettuneen ja kesakkoisen ihon leveän kultakaulaketjun alta.
--Asp Reijo..vaiko Andersson Bengt?
Nainen kysäisi mieheltä,ojentamalla Cartier-kellokättänsä.
--Waren Renja..konsuli.
Mies vaivalloisesti seisomaan noustessaan esitteli:
Aspin Reijo..eli Reiska..
Konsuli pyysi seuraamaan sisään ovesta,jota sinivormuinen filippiinovartija piti avoinna,nostamalla samalla valkoisen hansikaskätensä suikan reunalle saluutiksi.

Arskan työpöydälle oli tullut tiedote keskusrikospoliisista,että kuuluisan radioryöstön yksi epäilty oli ilmoittautunut Suomen Manilan suurlähetystöön.
Etsintäkuulutettu oli halunnut tulla haudatuksi kotikaupunkinsa multiin,koska pitkälle levinnyt maksakirroosi oli antanut lääkärin diagnoosissa tälle elinaikaa puolisen vuotta.
Keskusrikospoliisista oltiin määrätty,että radioryöstöä tutkinut etsivä lähetettäisiin hakemaan etsintäkuulutettu Asp Suomeen oikeudenkäyntiä varten.
Toiset kaksi epäiltyä eivät enää olleet elävien kirjoissa,vaan Sibuyan-lahden haiden syöminä.
Lisäksi ilmoitettiin,ettei vangittua tarvitse kahlita käsirautoihin,koska mies on osaltaan kärsimässä kovempaa tuomiotaan,kuolemaa, sairautensa takia.
Arskalta nimismies oli kysäissyt,miltä tuntuu eläkeläisenä lentää kaukoitään Suomen valtion kustantamana.
Arska kertoi vihaavansa kuumuutta ja että koko radioryöstö oli mennyt fiaskoksi virallisen tahon hyssyttelyn takia skandaalijutussa.
Hän haluaisi henkilökohtaisesti päättää koko jutun.
Hänen etsiväkarriäärinsä aikana yhtäkään rikosjuttua ei ole jäänyt rikospoliisin mappeihin selvittämättömänä.

Etsivät Arska ja Abejuela ajoivat rämisevällä Corollalla aluksi Mabinilta suoraan Quirino Highwaylle,missä tehtiin katutöitä.He joutuivat liikennesumassa kiertämään Roxas Boulevardin kautta ja tekemään U-käännöksen takaisin Quirinon toiselle puolelle,mistä Abejuela kiroillen ja äänimerkkiä tyytäten siksakkasi paikallisella tavalla autojen välistä oikealle Malaten kaupunginosaan,missä sivukaduilla oli vähemmän liikennettä.
Corolla lopulta pysähtyi kovalla kolinalla Singalong-kadun yhden sateen haalistaman puutalon eteen.
Autosta oli ajossa irronnut pakoputki takakumilenkistään "kuolleissa poliiseissa" eli betonisissa vauhdinhiljennysmakkaroissa,mitä MMDA eli Metro Manilan Develpoment Authorityn katuosasto aina tykkäsi valaa autoilijoiden kiusaksi.

Sorbus eli Aspin Reiska asui vanhassa yli satavuotiaassa puutalossa,mikä ihmeen kaupalla oli selvinnyt II maailmasodan pommituksista ja alituisista shantytown-tulipaloista sekä vuotuisista taifuunivieraista..
Manilassä näitä asumuksia,mitä ajan mittaan ollaan korjattu,kutsutaan barong-barongeiksi eli hökkeleiksi siitä,että korjausmateriaalit sattuivat tulemaan taifuunin lennättämistä aaltopelleistä tai muista tropiikin luonnovoimien heittämistä rakennusjätteistä.
Sorbus asui talossa nuoren avovaimonsa,19-vuotiaan Lovely Rosalesin kanssa.
Lovely työskenteli talon viereisessä 7th Heaven- karaokebaarissa tarjoilijattarena ja orientaalisena tanssijana eli stripparina.
Sorbus oli kerran pyytänyt tyttöä sulkemisajan ulos maksamalla sadan peson baarisakon eli bar finen 7th Heavenin omistajattarelle ja tunnetulle Malaten parittajalle Mrs.Ongille työntekijänsä vuokraamisesta.
Sakko aina maksetaan käteen erillispalveluista.
Viikon päästä Sorbus jäi pysyvästi asumaan Lovelyn kanssa Singalong-kadun puutaloon,minkä hän oli miljoonan peson kontantilla ostanut Mrs.Ongilta.
Parille syntyi vuonna 1983 poikalapsi,joka ristittiin Malaten Santo Domingon kirkossa Raul Rio Ricardo Anderssoniksi.

Lovely ja Raul
Juhart 2008

Filippiiniläisittäin poikaa alettiin kutsua RJ:ksi (Aardjei) eli Raul Junioriksi.
Raul Seniorille alias Bengt Anderssonille Arska ojensi lähetystön kirjoittaman Reino Aspin suomalaispassin ja lentolipun Manilasta Helsinkiin ,ilmoittamalla hakevansa kahden päivän päästä taksilla "vangitun" MIA:lle eli Manila International Airportille.
Etsivät päättivät ajaa Abejuelan neuvosta Roxas Avenuelle illanviettoon Nautilus-yökerholle,Manilan aikoinaan jetsettien suosimalle kuuluisalle klubille,minkä julkisivu oli jo rappeutunut,mutta sisältä sai kylmää San Miguelia ja missä tytöt olivat suosiollisia.
Arska oli udellut johtuuko Nautilus-nimi jotenkin meren läheisyydestä vaiko läheisestä Caviten sukellusvenetukikohdasta,minkä japanilaiset Mitsubishin Katy-pommittajat tuhosivat 8. päivä joulukuuta 1941,päivän jälkeen Pearl Harborin tuhoissa tuhoa.
John Waynekin yhdessä sotakuvassa oli Caviten tukikohdassa torpeedoveneen kipparina.
Bernardo tai kaverusten keskuudessa Bernie vastasi,ettei klubilla ole mitään meren kanssa tekemistä,vaan
Nautilus merkkaa englanniksi paikkaa,missä "Men are naughty and girls are loose".

Bernie kertoi Arskalle Nautilusin baaritiskillä,että hän nuorempana kuului Malaten yhteen jengiin,mikä tappeli alituisesti naapurikaupunginosan Vito Cruzin jengin kanssa jokus verisestikin.
Nautilus oli jetsetin lisäksi paikallisten rikollispomojen huvipaikka.
Paikallista mafiaa hän ei niinkään pelännyt,vaan poliiseja,jotka osasivat rahastaa viattomilta Roxas Avenuella autoilla ja moottoripyörillä liikkuvia.
Silloin 50-luvulla bulevardi oli vielä Dewey Boulevard nimettynä amiraali George Deweyn kunniaksi.
Dewey löi espanjalaisen sotalaivaston Manilan lahden taistelussa v.1898.
Kerran, Bernie kertoi,kun hän oli myyntiharjoittelijana Magnolian suklaatehtailla ja esitteli ympäri Manilaa moottoripyörällään Magnolian uutta Chocolait-kaakaomaitotuotetta,hänet pysäytti moottoripyöräpoliisi aivan Nautilusin edessä.
Berniellä oli silloin uusi musta BMW R35-moottoripyörä.
Poliisi oli kysäissyt ajokorttia ja pyytänyt Bernietä näyttämään osaako hän panna kaikki vaihteet päälle:
--Uno,dos,tres...Qwarta!
Bernie oli inttänyt,ettei bemarissa ole kuin kolme vaihdetta eikä neljättä Quatroa.
Poliisi oli ärjäissyt,ettei ollut pyytänyt Quatroa vaan Qwartaa...irtonaista rahaa..senkin kuuro!

Dewey Boulevard 1920-luvulla

jatkuu.

Suuri radioryöstö.Veijo ja Arska.

Salorita 3 1969

Veijo Kovalaisen sankaruus oltiin jo täysin unohdettu ensilumen laskeuduttua pikkukaupungin torille marraskuun 5. päivänä.
Kaupunkia halkaisevan joen kaakaonvärisen veden oli peittänyt miehen kantava jääkerros ja keskussillan yläjuoksun jäälle lähelle taksikoppaa oltiin pantu pystyyn Lionsien punamaalattu öljytynnyri kevään jäänlähdön päivämäärän veikkaamiseksi.
Veijokin oli ryhtynyt veikkaamaan vanhan tapansa mukaan puulissa televisiotehtaan pakkaamon porukan kanssa systeemillä.
Häntä ei enää pidetty pellenä ja radioryöstön paljastajana,vaan pakkaamon paksusta ja lainepäisestä kuusjokelaiisesta Penasta oli tullut piruilun keskipiste.
Penakun oli sellainen hidasälynen ja kaupunkilaisten sanonnan mukaan "kauhhian yhrenmalkkanen".
Pakkaamon pojat kahvikopissa olivat porukassa kerskailleet viimeisistä naisten kaatamisista ja kysäisseet Penalta,joka oli tovin funtsittuaan sekapullan siivu suussa lausunut:
--Joo kylmää maar muistakssen ekakerran sain vuan kuuskymment ja sit melkken hetperrään kuuskytviis...

Jäitten lähtö vuonna 1965
Juhart 2010

Veijo oli jatkanut amatööriradionkuuntelunsakin vanhaan tapaansa.
HOP:in murron nauhakelat olivat menneet keskusrikospoliisiin eikä jutusta saatika murtomiehistä oltu kuultu mitään.
Joitakin tietoja oli tullut syksyllä etsivä Arskan työpöydälle oudoista suomalaismiehistä Espanjan Marbellasta,missä miesporukka oli levitellyt pesetoita kuin lottovoittajat.Eräät suomalaiset Keihäsmatkaturistit olivat tavanneet miehet yhden yökerhon parketilla.
Sitten yhtäkkiä kolmikko oli hävinnyt Marbellan huveista eikä Interpolkaan ollut pystynyt jäljittämään suomalaisia.Ainoa hajatieto,millä ehkei ollut Interpolin mielestä kuin sattumanvaraista merkitystä,oli saapunut Arskalle,että Madridin kansainvälisen kentän terminaalista oli löytynyt Iberian New Delhin lennon manifestista kolmen ruotsalaisen miehen nimet syykuun 15. päivänä.
Manifestin ruotsalaiset olivat Bengt Andersson,Stig Blomberg ja Kent Löfgren.
Lisäksi kolmikolla oli jatkoyhteysliput Air Indialla Bangkokiin sekä Thai Airwaysillä Manilaan..

Veijo oli eräänä päivänä rutiininomaisesti vääntänyt filippiinoradiamatöörifrendinsä Cristomoso Pimentelin frekvenssille.Chris,joksi Cristomosoa jenkkitapaan kutsuttiin,oli kertonut,että maassa oli menossa kovat presidentinvaalikampanjat.Hänestä koko vaalihurina oli mennyt maanlaajuiseksi barriofiestaksi,missä ehdokkaat jakoivat mainoslehtistensä välissä miljoonia pesoja kampanjabudjettivaroistaan,ikäänkuin kaakkois-Aasian yhdessä köyhimmässä maassa ei olisi mitään puutetta.
Senaattori Ferdinand Marcos johti presidenttikilpaa ja hänen missin näköinen ja upean kaunis Imelda-vaimonsa keräsi lisä-ääniä rutkasti laulamalla jopa jokaisella pikkubarrion bambulehterillä miehelleen romanttisesti Sinatran laulua Because of You...tagalogiksi Dahil sa iyo.
Kaikenlainen romanttisuus menee filippiinokansaan kuin häkä.

Nuori Marcosien presidenttipari
maalauksessa

Marcos oli kehunut pyyhkivänsä pelkästään omilla varoillaan köyhyyden Kiinanmereen.Maassa oltiin kauan huhuiltu Marcosin löytäneen kuuluisat japanilaiskenraali Yamashitan kulta-aarteet.
Veijo oli puolestaan kertonut,että Suomessa on istunut yksi ja sama presidentti uudelleen valittuna yli kymmenen vuotta eikä maassa osteta rahalla ääniä. Sellainen on rikollista.
Chris oli vastannut,ettei heillä koskaan voida pyyhkäistä maton alle korruptiota,jonka jenkit olivat tuoneet lahjana jeeppien kanssa maahan. Filippiinot vain olivat muokanneet korruptiota paremmaksi omaksi versiokseen.
Sotajeepeistä eli jeepneyistä oli muotoutunut suurin joukkoliikenneväline saarilla.
Jeeppejä voidaan pitää  kenraali MacArthurin suurimpana lahjana Filippiinien kansalle,mutta kuuluisa paksu presidentti ja entinen Yhdysvaltojen  Filippiinien kenraalikuvernööri Taft,joka valittiin Teddy Rooseveltin jälkeen,oli lahjoittanut valtionkoneistolle oivan rahalla rasvaamistaidon.
Chris sanoi ylpeänä,että filippiinot osasivat kyllä petrata lahjuskorruptiota senaattorien sekä kongressimiesten yksilöllisiä tarpeita silmälläpitäen.

Presidentti William Howard Taft

Ennen radionsa sulkemista iltakymmeneltä Chrisin kerrottua uneliaana,että Manilan kellon viisarit näyttävät  kello viittä aamulla,Veijo toivotteli hyvää huomenta sekä hyvää yötä samanaikaisesti.
Seuraavana aamuna hän oli herännyt jo kello viideltä.
Käveltyään jalkojaan nostellen kylmältä korkkimatolta eteisen postiluukulle kuin vesilammikon yli kulkenut kolli,hän nakkasi kouraansa luukun lävestä aamun paikallislehden.
Veijo suuntasi aamutoimilleen lehti kädessä vessaan ja Teho-tankin alla pytyllä hän ensiksi ruuvasi vesipöntön roikkuvasta vetokapulan ontosta kuoresta sinisen armiron.
Äiti,joka oli kieltänyt röökäämisen kotona,vaikka itse oli ketjupolttaja,onneksi oli jossain kähertäjäliiton kokouksessa Helsingissä.
Unenpöpperöisillä silmillään Veijo ryhtyi lukemaan lehden etusivua tupakansavun kirvistellessä silmiä.
Pääotsikossa seisoi paksuilla mustilla kirjaimilla:
Skandaali!
Presidentti tavattu alastoman prostituutin kanssa kainuulaisessa metsäpirtissä!
Sensuroidun kuvan alakaneettina luki,että kuvan oli julkaissut ruotsalainen Obs!-sensaatiolehti.
Kuva epäiltiin kuuluneen keväällä kaupungin HOP:in pankin ryöstösaaliiseen.
Keskusrikospoliisi ,presidentinlinnan kanslia sekä Supo olivat vaienneet asiasta.

Veijo hätkähti ,että oli pudota pytyltä,karistelemalla sekamielisenä kämmensyrjällään armirontuhkia pyjamahousujen polviltaan.
Hänen mieleensä tulivat tarkalleen ne öiset nauhoitetut radiokeskustelut.
Eräässä kohdassa magnetofooninauhalta hän muisti etsivä Arskan monen kertaan kelanneen edestakaisin vuorokeskustelukohtaa,mikä silloin tuntui varsin merkityksettömältä:
Rio:
--Katos Sorpus noit tissei!
--Tollassi tutteihi ku pääsis sänkileuval rahnuttamma,nii pillu tulee ku jyrä vasttaan!
Sorbus:
--Annas kummää kato oikke kunnoll..voi perkala!...kyl kelppaa olla pressa,kuns saa raappii kaike makjan kräämin valtijon kakun päält!
--Tollast mimmii ei saa kun koval rahal ja palleill!
--Meikämanne ei ol saanu kun kerran pikasest vierast Tepoilin vessas,mist muistoks jäi vain kylm muavise tualetinkanne kuva perssessen...
Rio:
--Panssää ne kuva kuule nätist noiren rahnoje pääll toho veskasas äläkä eres ajattel rytätä niit lompsasas,etsää pääsis vetämää kuivii jossa hualtoasemean paarin vessas,kun pikkupoik Jallu polvillas..

ORIENTTIA ETSIMÄSSÄ
---------------------------------------------------

Kenraali MacArthur
maissipiippu
suussa
 v.1945 Manilan Jones-sillalla.
Espanjalaisvallan aikana sillan
nimi oli Espanjalainen silta.

Kesäkuun 10. päivä 1984
----------------------------------
Etsivä Arska oli lukenut Singapore Airlinesin jumbon pitkän lentomatkan aikana Dohasta Manilaan kaupungin kirjastosta lainaamastaan Berlitzin Filippiinejä käsittävästä taskumatkaoppaasta,että Manilan lahden edustalla sijaitseva Corregidorin linnakesaari oli antautunut japanilaisille,kenraali Douglas MacArthurin
poistuttu saarelta sukellusveneellä kohti Austaliaa tammikuun 2. päivänä 1942.
V.1945 japanilaisten aloitettua saarilta toiselle hyppelynsä takaisin Nipponin saarille amerikkalaisten Leyten lahden maihinnousun jälkimainingeissa,Corregidorin linnake lopulta päätyi filippiinojen haltuun.
Corregidor oli aikoinaan espanjaislaisvallan aikana ollut vankilasaari.
Corregidor merkitsee espanjaksi rangaistusta.
V,1946 maan itsenäistyttyä linnakkesaaresta tuli filippiinojen itsenäisyystaistelun symbooli,vaikka kahinoissa 90% kaatuneista oli amerikkalaisia ja japanilaisia sekä 10 % filippiino-Scout Rangereita.

Etsivä katseli Manilan Roxas-rantabulevardin takana Mabini Streetillä sijaitsevan Elena Apatments-hotellin 4. kerroksen huoneensa ikkunasta alas Manilan lahden marinaan,missä Corregidoriin menevään lauttaan asteli sekalainen joukko harmaantuneita ja kumaraisia veteraaneja taistelun kummaltakin taistelupuolelta.
Naisopas kuulutti megafooniinsa tagaloksi,englanniksi sekä japaniksi.

II Maailmansodan Bataanin kuolemanmarssin
 filippiinoveteraaneja Rizalin
maakunnan Nueva Ecijan
 osastosta.
Juhart 2005

Elena Apatments

Etsivä oli pantu valtion kustannuksella matkustamaan Filippiineille,jossa Manilan Suomen suurlähetystöön yksi radioryöstön konnista oli ilmoittautunut ruotsalainen passi kourassaan.
Mies oli luvannut antautua Suomen viranomaisille.
Roxas-bulevardilta poispän korttelin päässä Mabini Streetin varrella sijaitsevan puoliränsistyneen Elena Apartments hotellin huoneilma haisi etsivän nokassa homeiselta Arskan käydessä vääntämässä keskuskuulerin ovenpielisestä säätönapistä täysille.
Hän oli vielä soittanut reseptioniin kosteasta homeilmasta.
Tiskiltä oltiin luvattu hotellin laitosmiehen tulevan mitä pikimmin...Sorry Sir..
Puhelusta oli kulunut jo puolitoista tuntia.
Rannekello näytti varttia vaille yhtätosta etsivän muristessa tapaamistaan Manilan Westren Police Districtin etsivätarkastajan Bernardo Abejuelan kanssa,jolla oli tietoja suomalaiskolmikon touhuista eteläisen Mindanaon saaren Zamboanga Citystä.
--Sen ettivätarkastajan piti olla jo pualyhrelttoist paikall!
Arska manasi.
--Sisäl ja ulkkon on pirummoisen märk..sellane silityskuiva ilma ja mun kaulaki on näpyil hijen vuatamisest.
--Piräs puuteroira kaula Jonssoni lasten talkkisel peppupputeril,mitä hotelli etutiskin mimmi suasittel..
--Kaula on näppylöill kun just kynityl kanal..ja ols mun pitäny arvat,ett täss maas ei ol mittää tiatoo täsmällisyyrest..ja viäl poliiseill..
Arska meni takaisin ikkunan ääreen kollaamaan,jos ikkunaa saisi edes raolleen,mutta lasiruudun karmista ei löytynyt kahvan kahvaakaan.
Ikkuna oli sinetöity kiinni.

1974 Roxas Boulevard

Nelikaistaisella rantabulevardilla tööttäili metropoliksen aamuliikenne.
Autojen välistä punaisissa valoissa puikkelehti maapähkinänmyyjiä työntökärryjen aisoissa.
Bulevardin keskikorokkeella savukkeenmyyjät kalistelivat puuklaffeilla kantolaatikoitaan ja resuiset kerjäläislapset naputtelivat likaisilla rystysillään autojen tummennettuja ikkunoita kerjuussaan.Monen kerjäläislapsen käsikynkässä oli sokea isosisä tai isoäiti suuremman almun saamiseksi.
Kauempana Yhdysvaltojen suurlähytystön takana Manilan lahdella näkyi redillä rahtilaivojen silhuetteja.
Lähetystön edessä parisataa metriä pitkä mustapäinen jono odotteli viisumiosaston aukaisemista.
Poliisit olivat pleksisten suojakilpien takana eristänyt katukäytävän, amerikkalaisia tukikohtia vastustavan vasemmistolaisen Anak Bayan-mielenosatojoukon (Maan lapsi) kivitellessä poliisimuuria.
Huoneessa käynyt minibaarin hoitaja oli sanonut Arskalle,että eilen samainen Anak Bayan-joukko oli ollut jonottamassa Amerikan viisumeja.

Yhdysvaltojen Suurlähetystö
Roxas Boulevardilla

Arska kääntyi ikkunasta mennäkseen minibaarijääkaapille,mistä hän koppasi käteensä kylmän San Miguel-olutpullon.
Huurteisella pullolla hän ensiksi jäähdytteli otsaansa ja kaulaansa,kunnes avasi kruunukorkin kaapin kyljessä olevasta avaajasta
Ovelta kuului koputusta.
--No voi perkkal,kunnei eres saa rauhas kaarettuu kylmää kaljaa kurkkusas,nii huaneen petaaja taik siivoja on jo häirittemäs..paitti se kylmäkonekorjausmiäs!
--Lisätipsei ne ovap pyytämäs ja kertomas surullist kohtaloas,ett pappal on tuperkkeli ja äit makka sairaalas letkuis kiine...
Vetäistyään oven sisäänpäin auki,ovenlävessä seisoi filippiinoksi iso ja vatsakas sekä rokonarpinen mies kansallisessa valkoisessa barong tagalog-paidassa,mikä näytti rypistyneeltä pitkästä autossa istumisesta.
Mies oli Arskaakin päätä pidempi ja suavesta kiiltävää ja leskenloville ohentunutta takatukkaa tämä suki harvaan jonoon päälaelleen kultaormuksisella kourallaan..
--Abejuela..Bernando..Detective Superintendent..Western Police District,Manila..
Eddie Constantinen näköinen mies esitteli.
--How you doin',Sir?
--How d'yah like Manila?
Arska pyysi isoa ja hikoilevaa miestä astumaan sisään,pannessaan olutpullon lasipöydälle ja esittelemällä itsensä:
--Laaksonen Aarne..senior detective..retired..Finland.
--I am OK..it is very hot and wet here..
Kummankin istuuduttua harmaille keinonahkaisille sohvatuolille Arska tarjosi minibaarista kylmää mikkeliläistä kaljaa filippiinovirkakolleegalleen.
Abejuela aloitti kulautettuaan pullon kertasiemauksella tyhjäksi puhtaalla amerikanenglannilla:
Well Sir ...Mr. Asp alias Mr. Sorbus lives here nearby on Singalong Street in Santa Cruz..about half hour ride from here in this morning traffic...
--He's waiting for us..Sir.
--After you finish your beer we'll better hit the road..Sir.
Arska itsekseen hirnahti kuullessaan Singalong Streetin-nimen,joka muistutti uutta japanilaisten keksimää karaokelaitetta,mihin voi laulaa mikrofonilla viimeisimpiä hittejä miinus-1 kaseteilta,missä vain orkesterin ääni kuuluu..
Karaokehan japaniksi tarkoittaa yksin laulamista.
Hän oli edellisiltana kävellyt Inteconista Manilan Mabini Streetille Ermitassa,missä paikalliset kyvyt kiekuivat mikkiin franksinatroita,deanmartineja,mattmonroita ja tonybennettejä.
Maksulliset minihameiset ja ylimaalatut naikkoset samalla tarjosivat hierontapalvelujaan pöytään ja Arskalla oli kova työ hädistellä näitä pois..vaikka mieli olisi halunnut kokeilla.

Ermitan Delano Streetin tyttö
(Delano viittaa presidentti
Franklin Delano Rooseveltiin)

Etsiväpari päätyi etsimään Abejuelan autoa Delano Streetiltä hotellin takaa.
Kadunvarret olivat tupaten täynnä parkitettuja japaninmersuja,Mitsubishi Galanteja,Toyota Crowneja ja Datsun Laureleita.
Arskakin oli lopulta vaihtanut kotona vanhan Austin Mininsä uuteen Nissan Sunnyyn,koskei uusia Austineita enää valmistettu.
Abejuela löysi vihdoin autonsa,sinisen ja kolhiintuneen sekä ruosteenraiskaaman Toyopet Coronan.
Tämä maksoi yhdelle kumisandaalijalkaiselle ja maastopukushortsiselle autonpesijälle kaksi pesoa vahtimisesta sekä tiskauksesta.
Pesijä oli maksusta hangannut mattavärisen Coronan likaisella fairyvedellä niin raskaalla kädellä,että tummanruskeita ruostemöykkyjä lepäsi katuojassa renkaiden vieressä.

1965 Toyopet Corona-taksi
Manilan tulvassa

Autonpesijä päästi maksun saatuaan kasvoilleen leveän drakulamaisen ja kaksitorahampaisen irvistyksen kiitokseksi,pistämällä muovisankonsa polkupyöränsä ohjaustankoon roikkumaan.
Abejuela lausui:
--Sorry Sir..this is my ride!
--Our precinct does not give us any vehicles..no budget this fiscal year...
--This is my old Coroma..
--They pay me 50 pesos a month car allowance and gas prices are hiked up as high as miniskirts of Mabini girls by night..
Ahtauduttuaan Coronan ahtaille teddykarvaisille etupenkeille Abejuela kiihdytti lemanssimaisella lähdöllä japsiboksinsa tukkoiseen liikenteeseen,mikä tööttäili torvien kakofoniassa kuin Baclaranin kiinalaisen palokunnan messinkibändi uudenvuoden juhlien harjoituksissa.
Arskan mielessä kävi myös vatsanpohjaa kutkuttava tapaaminen Rauno Aspin alias Sorbuksen kanssa Singalong Streetillä,Manilan Malatessa,mikä oli pääkaupungin eräs köyhimmistä asuinalueista.

Singalong Streetin graffitia

jatkuu..

Keskinkertainen koulupoika.Kinoilua.Papinpojan II elämä.

1959.Jean-Paul Belmondo ja Jean Seberg "A Bout de Souffle"-filmissä
Juhart 2004

"Take a Back-seat---you rusty Romeo!"
Charlie Chaplinin mykkä lyhytelokuva


Ranskaa pidettiin 60-luvun artistien ja humanistien muotikielenä Jussinkin aikoessa valkolakin saatuaan hakeutua Ateniemen eli Ateneumin mainosgraafiselle linjalle,minne pariisilaisia tuulia oli puhallellut uudessa neorealismissa.
Oikeastaan nuori artistin alku pyrki jo "Ateniemeen" vuoden 1966 kesäkuussa,pääsemällä lopulta varalle mainosgraafiselle linjalle.
Jussi kyllä pärjäsi melko hyvin testeissä vanhojen roomalaispystien lyijykynäkuvaluonnoksissa,vaikka olisi mieluummin piirrellyt katuskenarioita sekä sarjakuvia,joita hän oli jo vuosia riipustellut tushikynällä.
Artistikandidaatin esikuvana oli muunmuassa Stan Drake,Juliet Jonesin tekijä.
Alakoulussa kuvaamataidon tunneilla,kun muut riipustivat vesiväreillä ja Porvoon rasvaliiduilla tikku-ukkoja punaisten mökkien pihalle,Jussi suti pensselillä ihmisiä kaduille autojen sekaan syyssateessa.
Häntä ei ateneumilainen antiikin pystien kopiotaide kovinkaan kiinnostanut eikä myöhemmin Onni Ojan piirustusopaskirjakaan paljoa jelpannut,koska hän oli luonnostaan jo tehnyt kuvia oppikirjan tekniikoilla.
Hän ei itse katsonut itseään miksikään talentiksi, kun kuvat vain syntyivät itsestään vasemmallta kädellä.
Vasurille alakoulun opettaja aina läimäytti viivottimella rystysille.että mustekynä menisi oikeaan ainevihon suttaamisessa.
Silti Jussia potutti se,että muutamat kreppipaperipalasista ja tupakka-askin alumiinifoliosta abstraktikollaaseja väsänneet farkkujakkuiset pitkäletit pääsivät mainosgraafiselle linjalle.
Nämä puolibiitnikkipojat- ja tytöt dokasivat voiton kunniaksi testien perästä Svenska Teaternin edessä halpaa algerialaista punaviintä.
Jussi puolestaan lyhytlettisenä teryleenipöksynä palasi  tuomari Turkan rivitalokotiin Tapiolaan lepuutteleman hermojaan ,Turkan Martin ja Osmon tarjotessa tulista kanadanviskiä murheeseen.

1959 Osmo Lento ja
Jouko Kanko
Bio-Jännän vitriinin edessä.
Filminä Callaghan

Lukiossa hän opiskeli pitkällä kielilinjalla ruotsin,englannin ja saksan lisäksi gallialaista murretta,jolla hän osasi kavereilleen kääntää lingvistinä Tipparellun ja Rättisitikan askeettisista kojetauluista L'Eaun Essenceksi kuin Kristus aikoinaan veden viiniksi.
Ranskalainen elokuvataide samoin kiinnosti.
Hänestä olisi hyvinkin tullut elokuvakriitikkona Peter von Baghin oppipoika.
50-luvulla kaikki Jussin ikäiset pojat jonottivat sunnuntaisin Bio-Jännän aulassa uutta ranskalaista Eddie Constantinen (Amerikassa syntynyt Edward Constantinowsky) konnafilmiä,mutta televisioiden tullessa melkein joka mökin makuukammariin 60-luvunvaihteessa,siniharmaassa mustavalkotöllöttimen kajossa pojat silmä tarkkana katselivat Broderick Crawfordin Buickin takarenkaiden sutimista kalifornialaisella pikitiellä Highway Patrolissa.
Eddie Constatine oli Ranskan Broderick Crawford tai päinvastoin.

Eddie Constantine

Broderick Crawford Highway Patrolissa

Samaan aikaan Eddien lisäksi Jean-Paul Belmondo näytteli Jean-Luc Godardin ohjaamana pikkukonnaa amerikkalaistyylisessä vuoden 1959 tehdyssä filmissä A Bout de Souffle,englanniksi Breathless (Viimeiseen hengenvetoon) amerikkalaisen Jean Sebergin kanssa.
Siitä tuli ikuisesti Jussin lempileffa.
Jussin vanhempi sisko leikkautti lettinsä Sebergin tapaiseen klanitukkaan ja äitikappalaiska kutsui tätä keskitysleiriltä karanneeksi huokaillen savonkielellä,että "Kylläpä ollaan aekoehin eletty! ".
Valitettavasti kyvykäs näyttelijätär Jean Seberg teki itsemurhan elokuussa 1979.
Hänet löydettiin kuolleena Pariisissa autonsa takapenkiltä.
Autosta löytyi itsemurhaviesti.."Antakaa anteeksi.En jaksa enää elää hermojeni kanssa."
Jean haudattiin Pariisin Cimeterie du Montparnassen hautausmaalle.
Sebergin mies Gary löydettiin vuosi myöhemmin kuolleena luodinreikä ohimossaan.
Jean-Paul Belmondo Godardin filmissä näytteli Pariisin kaduilla jenkkiautolla pakenevaa valmista itsemurhakandidaattia,antaessaan filmin lopussa poliisien ampua vapaasti itseään selkään pakoyrityksessä.
Jean Sebergiä mm. Mia Farrow lyhyttukkaisena ehkä tahattomasti plagioi Rosemary's Baby-filmissä.
V.1983 Breathless-filmistä tehtiin uusinta,jonka Belmondona näytteli Richard Gere .
Pariisin sijasta hengästymistä filmattiin Amerikan puolella jossain Pittsburgin kaltaisessa kaupungissa.

Breathless 1959
Ohjaaja Jean-
Luc Godard

Jean-Luc Godard teki ajanjaksoa kuvaavia kulttileffoja,joista monet menivät överiksi ylirealistisuudellaan ja verisyydellään,mitä hollywoodilaisissa filmeissä matkittiin pahoinvointiin asti oikein slo-mo-klipsein.
Jussi piti enemmän  jenkkiranskalaisista action-filmeistä.
50-60-luvun kuuluisat dekkarilehdet,kuten Jerry Cotton olivat lähtöisin Saksasta eikä Amerikasta.
Jerry Cottonin loi Defried Kaufmanna ja sarjan loi Cottonin kaverin Phil Deckerin keralla Heinz Werner Höber.
Pikkupoikien sen ajan sutkauksia olikin silloin  .."Onks Jerry koton?
Samoin Pecos Bill- länkkärisarjikset olivat piirrettyjä italialaisia spagettilänkkäreitä paljon ennen Sergio Leonen filmattuja spagettiwesternejä kivikasvoinen Clint Eastwood pääosassa.

Jerry Cotton 1971

Saman vuosikymmenen muita parhaita ranskalaiskuvia Jussista olivat Jacques Tatin Trafic,missä La Voiture Francaise-fanille näytettiin liikennesumassa kaikki jenkkimalliset ranskalaiset fiudet.
Filmi kyllä oli osaksi filmattu Belgiassa.
Tati näytteli busterkeatonimaisella ilmeettömyydellään Monsieur Helotina osuvasti koikkalointiaan autosumassa.
Jussin  toisen suosikkikoomikkotyyppin Fernandelin Isä Camillo-filmit (Don Camillo) tulivat kakkosena perässä.
Fernandel hänestä muistutti takaapäin omaa isä Anttiaan mustassa papinkaftaanissaan polkupyörän päällä ja pyykkipojat upslaakeissa.
Isä Antti kyllä oli paljon komeampi kasvoistaan kuin hevosnaamainen Fernandel.
Monet mökin mummot luulivatkin pastoria italiaanoksi.
Jussi oli maalannut Codard- ja Tati-aiheisen kuvankin,missä Codard-autokirjaamon pihalla Monsieur Hulot katselee parin pariisilaismiehen viittoilua Panhard-pulla-auton vierellä.Kuvassa vanhan 10-lukuisen kilpa-auton takana näkyy myös pussaileva pari.

Trafic-juliste

Garage Godard.
Juhart 2001.
Monsieur Hulot oikealla Renault Prairie-hinuriauton vieressä.
Godard-nimi oli taiteilijalla tullut alitajuisesti verstaan nimeksi.

Fenandel,Fernand Joseph Desire Contandin
1903-71

Isä Camillon pieni maailma -filmijuliste

Television saavuttua pappilan olohuoneeseen 60-luvun alussa,Jussi sai yksin illalla katsella myöhäiselokuvia.
Eräs mieleenpainuvimpia filmejä oli La Grande Illusion,missä nuori Jean Cabin ja Pierre Fresnay näyttelivät vangittuja I maailmansodan sotavankiupseereja. Saksalaissyntyinen Erich von Stroheim näytteli saksalaisena aristokraatina vankilan komendanttia.
Filmin ohjaajana oli kuuluisa Jean Renoir.
Von Stroheim myöhemmin päätyi Hollywoodin ja ohjasi Erämaan Kettu-filmin,mikä kuvasi panssarikenraali Rommelia,jota näytteli nuori James Mason.Von Stroheimia arvosteltiin liian pikkutarkaksi,koska hän vaati Rommelin kaulalle roikkumaan aidon saksalaisen Leica-kiikarin.Hän oli arvostelijoilleen lausunut,ettei haluaisi negatiivistä palautetta katsojilta siitä,ettei Rommelilla ollut aitoja saksalaisia luuppeja kaulallaan,vaan amerikkalaiset Bausch & Lombin valmisteet.
Suomen marsalkka Mannerheimilla taisi poseerata myös virallisessa ylipäällikkökuvassaan Leica-kiikarit turkkinsa kaulalla.
James Mason puolestaan näytteli mahtavasti konnaa vuoden Hitchcockin vuoden1959 filmissä North by Northwest,minkä pääosissa oli Gary Grant Thornhillinä ja Eva Marie Saint gangsterin (Mason) palkkaamana vakoilijattarena.
Jussi autohulluna äkkäsi kuvassa New Yorkin kadulta Plymouth-merkkisen Yellow Cabin perässä pitkään ajavan 1957-mallisen Skoda 440 Spartakin.
Jussilla oli tarkat vaikkakin astigmaattiset (karsastusvikaiset) von Stroheimin silmät.

North by Northwest filmitrailereita

Thornhill äitinsä kanssa Yellow Cabissä.1957-mallinen
 Skoda Spartak taustalla

Silloin vuonna 1959 papinpoika vielä osaamatta  ranskaa kuin kotinurkan poikien väännöksillä.."Kun pieree niin lemuaa","Ui,ui mösjöö,ettes vaan huku" ja isäkappalaisen savonranskalla "Souetaan suareen",hän oli kinossa nähnyt Francois Truffautin filmin Les Quatre Cent Coups eli Neljäsataa kepposta suomennetuin alatekstein.
Ranskalaisessa uuden aallon kuvassa poikaa opetettiin pakolla bluffaamaan ja jymäyttämään aikuisia kotona sekä koulussa..ainakin mielikuvituksessa.
12-vuotiasta Antoin Doinelia opettaja piinasi ja kotona isä,pojan karatessa koulusta ja varastamalla isän kirjoituskoneen.Lopulta Antoinen isä luovutti pojan poliisille,Antoinen karatessa laitokselta,päätymällä Atlantin valtameren rannalle..
Ranskalainen sanonta Les Quatre Cent Coupes merkitsee helvetin eli mekkalan nostamista.
Jotenkin pappilan Jussi assosioi itseänsä Antoineen,ainakin mielikuvituksessaan.
Hän oli jo vuoteen 1959 mennessä 12 täytettyään kerinnyt tekemään melkein saman määrän kepposia kotona ja koulussa,vaikkei ollut vielä taskurahan puutteessa äkännyt pihistää isän Hermes-matkakirjoituskonetta kanikonttoriin pantattavaksi.
Helvetin hän oli kylläkin kokenut tukanrajassaan ja takalistossaan,mitä hän nimitti Helvetiaksi (Sveitsi).josta pappilan tuttavaperheen päämies kaupunginarkkitehti.Paul Bernoulli oli kotoisin...Paul oli harmiton taivaanrannan maalari,mutta hänen Irja-rouvansa osasi aina moittia Jussin moukkamaista käytöstä.

The 400 Blows englanniksi

60-luvun kulttikuvat eli "nouvelle vogue"-filmit olivat surrealistisia ajan,paikan ja muistin kuvia Bunuelin.Godardin,Truffautin sekä Renoirin tuotoksissa,joidenka vitriinimainoksia tavallinen ja kielitaidoton katsojakunta katsoi parhaammaksi kiertää kaukaa.
Suomalainen katsojakunta jonotti vakaasti uusien Bond-kuvien lippuluukuilla englanninkielen taidottomuudesta huolimatta.
Suomalaisessa filmiteollisuudessa syntyi uusia tähtia ja kansankoomikkoja,kuten Spede Pasanen.
Suomessa hänen kuvilleen naurettiin,mutta kielenkäännösvaikeuksien takia ei voitu markkinoida ulkomaille,vaikka kotimaassa häntä pidettiin jo kansainvälisen tason koomikkona.
Pasasen tekemä ja Montreauxiin tarjottu Lumilinna-lyhytfilmi suli kylmästä Pohjolan pirttihuumorista eurooppalaisten kriitikoiden kintuille.
70-luvulla englantilainen uloskarsastava Marty Feldman,pulska sekä puolirivo Benny Hill sekä Monty Python-klipsit veivät pokaalit Brittein saarille komedioissa.
60-luvun lopun Mennään bussilla-sarja nauratti enemmän kuin maaseutuonnikan virnu rahastajapoika.

Marty Feldman

Ranskalaisten filmien lisäksi Jussia kiinnosti italialaiset elokuvat ja niistä mieluisin oli vuonna 1955 Federico Fellinin ohjaama La Strada eli Tie,missä miespääosaa näytteli amerikkalaismeksikolainen Anthony Quinn ja naissivuossa Fellinin vaimo Giulietta Masina.
Quinn näytteli kiertävää kahlekuningasta Zampanoa ja Masina Gelsominaa,jonka Rosa-sisko oli kuollut Zampanon kiertueella.
Gelsominan äiti maksoi 10.000 liiraa Zampanolle,jotta kahlemies ottaisi vähä-älyisen tyttärensä matkaan moottoripyöräkuorma-autoonsa .Matkalla he tapaavat trapetsitaiteilija Matton,jonka Zampona iskee nyrkillään kuoliaaks.Ennen kuolemistaan Matto näyttää rannekelloaan Zamponalle sanomalla,ettei tiuku käy ja kaatuu maahan...
1960-luvun lopussa Jussin kavereilla ja elokuvateatteri Bio-Jännän omistajaperheen Jännärin pojilla oli beessinvärinen Alfa Romeo 1750 Giulia Berlina.
Jussi risti auton Giuliettan Masiinaksi.

Tie

Giuletta Masina

                                          La Strada-traileri
jatkuu...